Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

F I R S T   L O V E ♥

LUKU 3

Näytelmä alkaa
 
 
Kun vihdoin ja viimein pääsin kotiin olin liian sekaisin pistääkseni nukkumaan. Miksi hän oli tullut juttelemaan? Toisaalta, miksi hän ei olisi tullut? Mehän olimme ystäviä vieläkin, vaikkakin ei kovin läheisiä enään. Avasin jääkaapin oven ja siitä huokuva kylmä ilma sai ihoni kananlihalle. Silmäilin täysiä hyllyjä miettien mitä minun tekisi mieli. Nappasin voin ja kinkku paketin sulkien oven kyynerpäälläni. Etsin käsiini sämpylä pussin ja aloin tekemään itselleni leipää. Se tyttö oli varmasti, joku miljoonista Noahin tyttöystävistä ajattelin ja sydäntäni kirpaisi hieman kun tajusin, että minutkin voisi laskea joukkoon. Työnsin tunteen syrjään samalla kun huomasin voidelleeni ehkä enemmän sormiani kuin itse leipää. Murahdin ja repäisin palan keittiöpaperia rullasta, jotta saisin rasvan pois sormistani. Miksi ihmeessä minä ajattelin häntä näinkin keskittyneesti? Minun pitäisi vain jatkaa elämässä eteenpäin ja ajatella että se oli vain paska jätkä mutta tulipahan kokeiltua. Miksi sitten en ajatellut niin? Huokaisten istahdin puisen pöydän ääreen mussuttamaan leipääni, tuijottaen samalla ulos ikkunasta hämärtyvään kesäiltaan, vaikkakaan ei se kovin paljoa hämärtyisi. Palasin takaisin ajatuksiini. Miksi en ajatellut hänestä niin? Ehkä en vain voinut ajatella, kun hän oli vain hän. Päätin olla rehellinen itselleni ja kaivaa sydämestäni mitä hänestä oikeasti ajattelin, vaikka se kuinka inhottaisi minua. Ensinnäkin minä yhä rakastin häntä. Toiseksi hän oli komein ja mukavin koskaan tapaamani poika. Kolmanneksi minua vaivasi tunne, että hän oli se yksi ja ainoa, jos sellaiseen hölynpölyyn oli edes uskominen. Jääkaapin ovi aukesi, mikä sai minut hätkähtämään todellisuuteen. Katsahdin taakseni vain nähdäkseni Willin hämmästyneen katseen tuon kurotellessa kokista jääkaapista.
"Mitä sä tuijotat?" Poika kysyi kaataen mustaa kuohuvaa juomaa lasiinsa.
"En mitään. Mua vaan väsyttää." Tokaisin ja nousin ylös heittäen sämpylän lopun roskikseen. Näin syvä ajatteleminen vei ruokahalun. Kävelin olohuoneen läpi huoneeseeni. Isäni nukkui kuinkas muutenkaan kuin televisio auki sohvalla. Vilkaisin olkani taakse vanhempieni makuuhuoneeseen mistä heijastui lampun valo. Äiti oli siis hereillä ja luki varmaankin taas jotain kirjaansa ja Will palasi myös omaan huoneeseensa tietokoneen pariin. 
Avasin itsekin läppärini ja laitoin huoneen ovea kiinnemmäs. En voinut kokonaan sulkea sitä, koska Nana tykkäsi olla huoneessani. Pörröinen kissa makasikin sängylläni tihrustaen minua silmät puoliummessa kuin varmistaen että en sulkisi ovea, toisinsanoen estäisi sen reittiä ruokakupille.
Kirjauduin facebookkiin ensitöikseni ja hetken kuluttua huomasin löytäneeni itseni Noahin profiilista. Etsien kuumeisesti parisuhde statusta, joka suorastaan löi minua kasvoille, juuri kun toivoin että en olisi löytänyt mitään sellaista.
Parisuhteessa henkilön Veronica Marie Alvarez kanssa. 
 
Just. Ajattelin ja palasin selailemaan tylsistyneesti etusivua. Sydämeni pompahti ilmaan kun tietokoneeni päästi äänen merkiksi siitä että olin saanut keskustelussa viestin. Syke kuitenkin tasaantui hyvin nopeasti huomatessani sen olevan vain Nellyltä. Tyttö halusi tietää tietenkin kaiken miten häissä oli mennyt ja niin edespäin. Kerrottuani mitä oli tapahtunut Nelly halusi välttämättä hakea minut huomenna kanssaan rannalle. Oli pakko myöntää, että olisin ehkä mieluummin hiipinyt piiloon johonkin koloon ja jäänyt sinne, sillä Bridgetown ei ollut iso paikka ja täällä oleminen Noahin kanssa tietäisi kiusallisia kohtaamisia. Enkä totta puhuen halunnut törmätä hänen tyttöystäväänsä enään, se kääntäisi vain veistä haavassani. Siirryin stalkkeroimaan Noahin tyttöystävän profiilia. Tuo oli kaunis vaaleatukkainen täydellisyys, jota ei voisi todellakaan verrata minunlaiseeni. Hetkinen, mistä lähtien minusta oli tullut itsesäälissä kylpevä nyhverö? Ajattelin tuntien oloni ehkä hieman kieroksi. Minähän en välittäisi tippaakaan Noahista tai sen uudesta tyttöystävästä. Minä vain purisin hampaat yhteen ja olisin kuin se ei haittaisi minua. Jos Noah oikeasti välittäisi minusta hän etsisi koko ajan jotain merkkiä siitä, että olisin mustasukkainen. Ainoa asia minkä halusin tietää oli se, että välittikö hän enää minusta, mutta oli vastaus mikä tahansa, se ei johtaisi mihinkään muuhun. Vastauksen saatuani voisin jättää koko jutun sikseen ja alkaa elämään omaa elämääni. Olin vain utelias, sillä sitähän sanotaan, että ensimmäinen rakkaus on se mitä ei koskaan unohda.
 
Herätessäni aamulla olin varma, että eilinen oli ollut vain painajaista. Se kuitenkin muuttui hyvin todelliseksi kun pari tuntia myöhemmin olin Nellyn kanssa rannalla. Vaalea hiekka poltti jalkojani kun yritimme Nellyn kanssa suoristaa vilttiä maahan, jotta pääsisimme siihen makoilemaan ja käristymään auringossa. Tuuli vaikeutti asiaa saaden hiekkaa lentämään silmiini, joten näytin varmasti erittäin viisaalta toinen silmä puoliksi kiinni ja suu visusti suppuun puristettuna, sillä en varsinkaan halunnut syödä enempää hiekkaa. Se narskui nimittäin ikävästi hampaiden välissä. Lopulta saimme viltin asetelluksi ja löysimme jopa pari kiven murikkaa pitämään sitä nurkista paikoillaan.
"Ah, vihdoin!" Nelly huokaisi ja asettui pitkäkseen viltille. Minä tein samoin kohentaen vähän valkoisia bikinejäni.
"Mitä siis eilen tarkkaan ottaen tapahtui?" Tyttö kysäisi lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen. En ollut varma halusinko puhua asiasta, mutta toisaalta minun teki mieli avautua jollekin.
"No mitä luulet. Näin Noahin, yritin piilotella sitä ja kirkossa onnistuin, mutta sitten jouduin niihin typeriin juhliin ja  se löysi mut. Se tuli juttelemaan ja sitten kaikenlisäksi Nadia innostui valokuvaamaan meitä..Eikä se siihen se mun kidutus loppunu vaan sen tyttöystävä tuli paikalle.." Selitin ja Nelly purskahti nauramaan.
"Kayla! Mä en ymmärrä tuota sun tuurias." Tyttö tokaisi ja minä taas puolestani mulkaisin tuota aurinkolasieni alta.
"Okei okei, ei oo hauskaa." Nelly sanoi. " Mitä sä nyt sit meinaat?"
"En mitään." Vastasin.
"Et mitään?" Tyttö sanoi yllätyneeseen sävyyn ja kohottautui toisen kätensä varaan nähdäkseen kasvoni.
"No mitä mun pitäisi tehdä? Juosta sen luo ja anella ottamaan mut takasin? Ehei, mä en alennu semmoseen..Eikä mulla sitä paitsi edes kiinnosta.."
"Ai ei kiinnosta vai?" Tyttö sanoi kiusoitellen.
" Nellie Brianna Turner " Käytin tuon kokonimeä moittivaan sävyyn tuiman katseen kera. "Minua ei kiinnosta Noah Dawson yhtään enään." Takeltelin lauseen loppuun.
"Kayla Elisabeth Logan, oot maailman surkein valehtelija." Nelly nauroi. "Sä oot aivan lätkässä siihen vieläkin." 
Pyöritin silmiäni parhaalle ystävälleni viskaten tuota yhdellä viinirypäleellä paketista, jonka kaivoin juuri eväskoristamme. "Oot toivoton tapaus."
"Eipäs, mä vaan tunnen sut liian hyvin." Nelly nauroi. "Mutta kai me nyt joku suunnitelma tehään? Niinku kaikissa leffoissa? " 
"En mä tarvii enää suunnitelmaa, mulla on semmonen. Mä vaan oon niinku en välittäis yhtään." Tokaisin heittäen yhden rypäleen suuhuni.
"Just joo. " Nelly sanoi ja nappasi myös pari rypälettä ja hiljentyi sitten hetkeksi niitä pureskelemaan. Minä sen sijaan annoin katseeni kiertää rannalla ja hoksasinkin pian Noahin tyttöystävän Veronican bikineissään, jotka mielestäni peittivät aivan liian vähän, kävelevän laiturilla.
"Nelly! Se on tuo blondi, joka kävelee laiturilla.. siis se Noahin tyttöystävä." Sanoin kiivaasti ja osoitin sormellani laiturille päin. Nelly tiiraili hetken kulmat kurtussa kunnes ilmeisesti näki saman kuin minäkin.
"Tuohon sinut vaihto? Ei maha jätkällä olla maku ihan kohdillaan.. Mun tekis mieli käydä tönäsemässä tuo bimbo alas tuolta laiturilta." Nelly sanoi enkä voinut kuin nauraa, sillä mielessäni oli käynyt sama.
"Joko mennään?" Heitin vitsinä.
"Minne?" Kuului ääni takaani ja olin vähällä kiljua pelkästä säikähdyksestä. Kun katsahdin taakseni punastuin varmaan korviani myöten, sillä Noahan se siinä seisoskeli. Ilman paitaa mustissa shortseissa. Tuijotin pojan vatsalihaksia, joita en ollut koskaan ennen erottanut, ainakaan näin selvästi. Olikohan tuo kuullut äsköisen keskustelumme Nellyn kanssa. Toivottavasti ei, koska se suunnitelmahan menisi pilalle sillä samalla sekunnilla.
"Uimaan" Nelly sanoi pelastaen minut, sillä olin hetkeksi menettänyt kykyni puhua. Katsahdinkin ystävääni kiitollisena ja tuo tapitti minua takaisin merkitsevästi. 
"Hahah mistä lähtien Kay on uskaltautunut muualle uimaan kuin uima-altaaseen?" Noah vitsaili.
"No aika moni asia on muuttunut sen jälkeen kun sä häippäsit." Tokaisin piikikkäästi ja väläytin loppuun vielä lempeän hymyn, etten kuulostaisi kovin katkeralta. Noah hiljeni hetkeksi ilmeisesti miettimään mitä voisi sanoa.
"Noah?" Kuului sama ärsyttävä tytön ääni kuin siellä juhlissa. Jo katsomattakin tiesin, että Veronica oli tullut paikalle.
" Veronica, tässä on mun lapsuuden ystävä Kayla. Kayla, tässä on mun.. ööm.." Poika epäröi hetken. "Tyttöystävä Veronica.." Tuo sai kuitenkin lopulta sanotuksi.
Nousin ylös, jotta voisin kunnioittavasti kätellä tuota kaunotarta, joka katsoi minua teennäisesti hymyillen.
"Hauska tavata!" Sanoin niin ystävällisesti kuin pystyin ja puristin hentoa kättä. 
"Kuin myös." Veronica vastasi kohteliaasti, mutta tytön naamalla oli hieman ylimielinen ilme. Katsahdin taakseni Nellyyn, joka oli ilmiselvästi yllättynyt siitä kuinka hyvin pystyinkään näyttelemään ystävällistä.
"Tässä on mun paras ystäväni Nelly." Esittelin tytön Veronicalle. Sen jälkeen tuli kiusaantunut hiljaisuus ja käännyin Nellyn puoleen hätää kärsivänä. Mitä nyt sanoisin? Nellylläkin oli ilmeisesti vaikeuksia saada mitään sanotuksi, joten katselin hetken taas ihmisiä. Bridgetownin uimaranta ei ollut koskaan kovin täynnä. Siksi minä tykkäsin käydä täällä ottamassa aurinkoa. Kaikki lähtivät kaupungin rannalle uimaan.
"Tuota, Kayla. Mennäänkö uimaan jo? Musta tuntuu, että grillaannun niinkuin makkara.." Nelly sanoi ja mieleni teki lyödä häntä. Lujaa. Enhän minä oikeasti ollut päässyt pelostani uida oikeassa järvessä, koska en tykännyt kaloista.
"Hyvä idea, mä haluun nähä kun Kay ui!" Noah nauroi Veronican nostaessa kysyvästi kulmiaan.
"Siis, Kayla ei oo sen jälkeen uskaltanu mennä järveen kun sai tietää että joillakin kaloilla on hampaat." Noah selitti tyttöystävälleen, katsoen minua ilkikurisesti. Aivan kuin tuo ei olisi uskonut sitä mitä olin aikaisemmin sanonut. 
"Mennään vain." Tokaisin ja nousin ylös. Kävelin laiturille Nelly perässäni, joka supisi korvaani anteeksi pyyntöään.
"Sori mä en keksiny mitään muutakaan!"
"Ei se mitään. Ei Noahkaan näyttäny uskovan sitä, joten mä todistan sen." Sanoin ja pysähdyin laiturin päähän. Katselin tummaan veteen hieman pelonsekaisin tuntein. En voinut tietää mikä kala tuolla odotti minun hyppäävän täältä, sille maistiaisiksi. Okei, kyllähän minä tiesin, etteivät kalat sentään ihmisiä syöneet, mutta ajatus silti ällötti minua.
"Joko sä jänistät?" Noah kysyi haastavasti. Mulkaisin poikaa kerran ja annoin Nellyn hypätä ensin. Vedin syvään henkä ja loikkasin nopeasti perässä. Kaikkea sitä piti tehdä jonkun typerän pojan takia.
Kylmä vesi ympäröi minut ja upposin syvemmälle kuin kuvittelin. Lopulta tunsin pääni iskeytyvän pohjaan, valitettavasti siellä sattuikin olemaan kivi ja sen jälkeen filmini pätkäisi.
 
Seuraavaksi heräsin vahvoilta käsivarsilta kuullen jonkun sydämen sykkeen korvissani. Ehkä se oli omani? Hetken palailtuani takaisin tähän maailmaan tunsin poskellani jotain sileää ja kun avasin silmäni tajusin olevani Noahin käsivarsilla. Se jos mikä oli hyvin hämmentävää, sillä poika kahlasi rantavedessä kantaen minua rantaan, jossa odotti uimavalvoja ensiapu pakkauksen kera. 
"Huh Kay! Heräsithän sä.." Noah sanoi helpottuneen oloisena ja katsoi minuun. Tuon hiuksilta valui vesipisaroita ja jäin hetkeksi seurailemaan niiden matkaa tuon kasvoilta upealle rintakehälle kunnes ravistin mieleni keskittymään takaisin olennaiseen. 
"Mitä ihmettä sä teet?" Kysäisin.
"No kannan sinua rantaan. Eikö se ole itsestään selvää?" Noah nauroi ja hetkeksi keskityin taas vesipisaroihin, jotka tippuivat tuon huulilta. Nyt jos koskaan mieleni teki suudella poikaa niin kovasti, että olisin melkein voinut laittaa sen tämän omituisen tilanteen piikkiin, mutta ei. Noah tuijotti minua hieman kysyvän näköisenä ja räpäytin pari kertaa silmiäni, jotta saisin katseeni irti hänestä. Minun ei olisi todellakaan turvallista katsoa häntä.
"Mitä ihmettä tapahtui?"
"Sinä hyppäsit ja Nelly oli juuri varoittamassa sua kivestä mikä sattu oleen justiin siinä kohtaa mihin hyppäsit. Ilmeisesti osuit siihen ja nyt sulla on varmaan aivotärähdys ja tuommoinen kiva haava otsassasi." Noah selitti ja laski minut sitten rantaan päästyämme jaloilleni. Vai, että aivotärähdys. Tämä jos mikä oli maailmanmukavin aivotärähdys ja voisin käydä tämän läpi vaikka uudestaan jos saisin vain olla noinkin lähellä poikaa.
"Hän on tajuissaan hyvä. Laitetaanpas sitten tästä laastaria tuohon naarmuun. Onnekas tyttö." Uimavalvoja höpötteli menemään, mutta minä olin vain keskittynyt muistelemaan miltä tuntui olla Noahin sylissä. Seuraavaksi tunsin ärtymystä ja pientä kipua päässäni. Ärtymystä siksi, että olin taas aivan lääpälläni Noahiin ja kaikenlisäksi liian ystävällinen tuolle. Esitykseni ei menisi mitenkään läpi ja kipua siksi, että desinfiointi aine kirveli ikävästi.
"Nyt pitäisi olla hyvä. Jos tulee jotain oireita, niin hakeudu lääkäriin." Valvoja sanoi ja lähti kävelemään.
"Kiitos vain." Vastasin Noahille kylmän viileästi. Poika näytti hämmentyneeltä muuttuneesta äänensävystäni. "Mutta tosiaan. Näit nyt että minä oikeasti uin järvessä." Tokaisin vielä mulkaisten häntä silmäkulmastani.
"Niin näin. Eli kaikki on aika paljon muuttunut siitä kun.." Noah aloitti, mutta minä lähdin kävelemään kohti Nellyä, joka oli jäänyt istuskelemaan viltillemme. Istahdin tytön viereen muina miehinä ja napostelin taas rypäleitä. Noah oli tullut perässäni vielä enemmän hämmentyneenä ja näytti siltä, ettei tuo oikein tiennyt mitä tehdä.
"No nyt kun sä oot kunnossa, niin mä ja Veronica taidetaan lähteä. Voitas viettää aikaa joskus neljästään?" Noah kysyi minulta ja Nellyltä, mutta viimeisen lauseen sanoessaan poika katsoi minua suoraan silmiin odottaen jotain reaktiota. Pidin pääni kylmänä ja hieman leukaani nostaen sanoin "Mikä ettei! Se ois tosi kivaa!" Minkä jälkeen Noah lähti kävelemään hiljaisena rannalta.
Käännyin Nellyn puoleen nauraen katketakseni.
"Se teki sen niin tahalleen." Nauroin. "Voitas viettää joskus aikaa neljästään." Matkin Noahin ääntä Nellyn pidellessä mahaansa. 
"Kayla! Tää on ehkä kaikista hauskin päivä rannalla.. Oisit nähny Veronican ilmeen kun Noah hyppäs veteen ja lähti kantaa sua rantaan. "
"Oisit ottanut kuvan!" Vastasin nauraen. Tästä alkaisi tämä näytelmä ja tällähetkellä minulla oli aika voittajafiilis.