Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

6. My one and only, but not forever mine

 

Oli syyskuinen torstai. Olin päättänyt lähteä kotiin, koska loppuviikko oli minulla vapaa. Yllätyin iloisesti kun Jeremy ja Jack tarjoituivat viemään minut kotiin. Toisaalta minua jännitti, koska en ollut koskaan ennen vienyt poikaystävääni kotiin. Kuulin basson jyskeen asuntolan eteiseen asti. Hymyilin ja raahasin matkalaukun perässäni ulos, missä minua odottikin punainen  ooppeli. Sain kuin sainkin ahdettua matkalaukkuni jalkatilaan pienen äherryksen jälkeen Jeremyn nauraessa minulle ja niin matka alkoi.

Loppupuolella matkaa minua vain jännitti yhä enemmän ja enemmän. 
" Mihin keskelle mettää me ollaa menossa?" Jack kysäisi kun käännyimme vieläkin syrjäisemmälle tielle. 
" Me ollaan kohta perillä... " Naurahdin ja niin koti kyläni kyltti tuli vastaan katuvalojen saattelemana. Kaikki ihmiset katselivat kummissaan, että mikähän ihme auto se tuo on, sillä täällä huomasi heti jos joku oli uusi kylällä.
" Tämä se vasta keskellä ei mittää on... " Jack mumisi ja Jeremy virnisteli minulle taustapeilistä.
Kun saavuimme kotini pihaan olisin voinut vaikka pökertyä. En tienny ollenkaan miten äitini tai isäpuoleni suhtautuisi tähän, vaikka rentoja ihmisiähän he olivat.
Pelkoni kuitenkin tuntui pieneltä kun katsoi Jeremy raukkaa. Poika näytti olevan enemmän kauhuissaan kuin minä. Jeremy yritti kuitenkin pitää itseluottamuksensa ja tervehti äitiäni istuutuen sitten keittiön pöydän ääreen minun alkaessa keittää kahvia. Lopulta tunnelma oli astetta rennommin ja jutustelimme vähän kaikesta. Lopulta poikien piti lähteä ajamaan takaisin ja minä jäin haikeana katselemaan loittonevaa autoa olohuoneen ikkunasta. Minä rakastin todella Jeremyä ja pystyin vain toivomaan, että hän tuntisi samoin.
Kun sitten sunnuntaina saavuin takaisin koululle Jeremy haki minut melkein heti asuntolalta luokseen. Jälleennäkeminen oli suloistakin suloisempi ja tuntui hyvältä, että poika oli siinä vieressäni. Ajelimme hetken minkä jälkeen menin taas Jeremylle. Olin vieläkin hieman hermostunut, mutta rauhoituin melkein samantien kun pääsin Jeremyn huoneeseen. Aloimme katsomaan jotain elokuvaa, minkä olin ehkä joskus puoliksi nähnytkin. Ilmeisesti Jeremykin oli sen katsonut, sillä tuon mielestä oli paljon hauskempaa katsella minua kuin televisiota. Pojan kädet alkoivat vaellella pitkin kehoani ja sydämeni alkoi tykyttämään niin, että se kuului varmasti naapuriin asti. Okei, ehkä tuo oli hieman liioilteltua, mutta Jeremy sen ainakin kuuli, sillä poika alkoi virnuilla.
" Pelottaako sillä? " 
" Öö.. tuota... " En oikein tiennyt mitä sanoa, koska tiesin mitä Jeremy halusi. Minäkin ehkä halusin tai ehkä en. En osannut päättää.
" Kyllä vai ei ? " Jeremy sanoi napaten hampaillaan kiinni korvastani. Se jos mikä vaikeutti vielä päätöksen tekemistä. En saanut vastattua mitään.
" Ei sulla tarvi pelätä "  Jeremy kuiskasi korvaani. En tiedä miten hän osasi sanoa kaikki ne oikeat asiat oikeaan aikaan silloin, mutta minä suostuin. Hänestä tuli ainoa, joka oli saanut minut ihan kokonaan itselleen. Jokaisen osan minusta, ihan jokaisen. Ja se miten hän suuteli minua, oli jotain aivan uskomattoman ihanaa. Kuinka tuo nappasi hampailla leikkisästi kiinni alahuulestani saaden minut hymyilemään. Kuinka tuo piteli minua hellästi lähellään. En vieläkään tiedä esittikö hän vain tuolloin vai tunsiko hän oikeasti minua kohtaan jotain, sillä päivät toivatkin mukanaan jotain muuta, vaikka tuolloin luulin, että olin löytänyt sen oikean. Sen ainoan oikean. Ehkä olinkin, mutta joskus vaikka se henkilö olisi sinulle kuinka oikea tahansa, ei se välttämättä kuulu oikeasti elämääsi. Ei mitenkään. Ei nyt, eikä koskaan ikinä ja se sattuu. Sen minä voin kertoa.
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com