Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
10.  Say something i'm giving up on you
 
 
Justin
 
Nojasin otsani kylmää ikkunaa vasten. Aivan kuin sää olisi aavistanut mielentilani se nimittäin muuttui sateiseksi ja harmaan masentavaksi. Sateen ropinan läpi kuulin Lilyn huutavan ja ilmeisesti hakkaavan päätään seinään. Suljin silmäni kyynelten valuessa poskeani pitkin. Puristin oikean käteni nyrkkiin. Miten olinkaan voinut tehdä niin? Kaiken sen jälkeen mitä me olimme kokeneet? Mikä minuun oli mennyt?!
Kuulin kuinka kylpyhuoneen ovi aukesi ja tiesin Lilyn seisovan takanani. En uskaltanut kääntää katsettani häneen, mutta minun oli pakko. Minulla oli huutava tarve katsoa Lilyä ja toivoa että tuon kasvoilla olisi edes hieman toivoa jäljellä.
Mutta ei, en nähnyt tytön kasvoilta kuin tyhjyyden. Hänen silmänsä olivat kohdistettuina minuun, mutta tuntui kuin hän ei näkisi minua siinä. Kyyneleet vain tipahtelivat lattialle ja tyttö hengitti raskaasti. Rakastin häntä koko sydämestäni ja tuntui siltä kuin sydämeni murskautuisi kirjaimellisesti. Olin melkein kuulevani kuinka se murtui.
Lily laski katseensa maahan ja kääntyi pois. Tyttö käveli ulko-ovelle vetäen takin niskaansa ja tiesin mitä tapahtuisi seuraavaksi. Lily käveli ulos ovesta jättäen minut seisomaan hiljaiseen taloon.
" Lily..." Kuiskasin ja vajosin lattialle. Voi mikä typerys sinä oletkaan Justin. Soimasin itseäni.
 
 
Lily
 
Sade tuntui hyvältä vasten kasvojani. Juoksin niin että alkoi jo oksettaa ja lopulta kaikki syömäni ruoka tulikin pihalle. Kävelin loppumatkan kallioille ja heittäydyin maahan makaamaan. Katselin synkkää taivasta. Se näytti lähes yhtä synkältä kuin elämäni. Näin sen hetken vain uudestaan kuinka aina niin rakastava ja ihana Justin oli Jasminen kanssa. Miten poika katsoi häntä, koski häntä. En tiennyt kuinka kauan makasin siinä maassa, mutta alkoi tulla jo kylmä ja sadekin oli lakannut jo jokin aika sitten. Olin aivan märkä ja kylmissäni palatessani talolle. Justinia ei näkynyt ja Pattie istui keittiössä kahvikuppi kädessä kuin odottaen minua.
" Lily.."
" En halua puhua. " Vastasin. 
" Lily Justin... "
" Ei kiinnosta. Lähen äidin mukana pois heti kun se vaan tulee tänne." Olin ehkä hieman liian tyly Pattieta kohtaan. Eihän tämä häen vikansa ollut tietenkään, mutta nyt en jaksanut yrittää olla ystävällinen. Jotta en ilkeilisi enempää päätin kävellä äitini huoneeseen toivoen että hän olisi jo siellä. Raotin ovea ja siinä hän istui. Oma ihana äitini lukemassa jonkinlaista aikakausi lehteä. Hän ei ollut vielä purkanut tavaroitaan, mistä päättelin, että hän oli vasta tullut.
" Äiti.. " Sanoin enkä tunnistanut ääntä omakseni. 
" Kultaseni.. mikä on? Näytät todella todella surulliselta?"
" Minä.. mä.. äh.. Eroan Justinista.. Haluan.. " Nyyhkäisin. " Haluan lähteä vaan kotiin.. "
Äitini näytti todella yllättyneeltä.
" Miksi ? "
" en halua puhua siitä.. " Vastasin.
" Oletko aivan varm.."
" olen! " Melkein tiuskaisin. 
" Hyvä on. Tietenkin saat tulla kotiin. Entäs Vera?"
Juoksin samantien Veran huoneeseen jossa tuo oli Chazin kanssa söpöilemässä. Se sattui vaikka tietenkin olin ystäväni puolesta onnellinen. Caitlin oli istumassa Chazin läppärillä, joten oletin Ryanin olevan Justinin kanssa. He kaikki pysähtyivät hetkeksi kun näkivät minut oven raossa. Chaz oli kerrankin hiljaa ja näki parhaakseen jättää meidät tytöt keskenään. Chazin poistuttua romahdin täysin. Veran kädet olivat heti ympärilläni samoin Caitlinin.
" Lily me tiedetään jo mitä tapahtu.. "
" Mä lähen kotiin äidin matkassa." Vastasin. Kukaan ei sanonut mitään ja niin oli oikeastaan parempi. Sanojen muodostaminenkin jo kävi voimilleni.
Ryömin Veran sänkyyn ja tytöt peittelivät minut ja asettuivat viereeni. Onneksi minulla sentään oli edes joitakin ihania ystäviä. Suljin itkemisestä väsyneet silmäni ja vaivuin uneen. Voi kuinka väsynyt olinkaan...
 
 
Justin
 
Chaz saapui Ryanin huoneeseen.
" Lily aikoo lähteä äitinsä matkassa pois." Chaz sanoi ja huokaisin surullisena.
" mä mokasin taas kerran mutta tällä kertaa niin pahasti että en varmasti saa anteeks."
" No jos vietätte vähän aika erillänne niin ehk.." Chaz aloitti mutta keskeytin hänet.
" Ei. Ei pettämistä koskaan anneta anteeksi tuosta noin vaan..."
Kumpikaan ei sanonut mitään koska sanomattakin sen jo tiesi. Lily ja minä oltiin erottu nyt lopullisesti se vain oli hyväksyttävä. Syypää olin minä. Olisin voinut torjua Jasminen. Mihinköhän tyttö oli mennyt? Ihan sama olkoon missä oli kunhan pysyisi mahdollisimman kaukana minusta.
" Se oli kyllä aika hajalla... " Chaz myönsi.
" Mene puhumaan sille.. " Ryan ehdotti. " Ees sen verran ettei sen tarvis  lähtee näin kylmissä tunnelmissa. Pidätte vaik taukoa tai jotain?"
Sanomatta mitään lähdin kävelemään Veran huonetta kohti. Ovella epäröin hetken, mutta lopulta avasin sen ja näky oli mitä hirvein. Näin Lilyn makaamassa sängyllä Veran ja Caitlinin silitellessä tuon selkää ja otsaa. Tyttö selvästi nukkui mutta nyyhki välillä unissaankin. Vera ja Caitlin katsoivat minuun tuiman näköisinä. Vera nousi ylös ja työnsi minut oven ulkopuolelle.
" Justin... " Tuo torui.
" Anteeks mä tiedän että mokasin.. Jos mä voisin korjata sen nii korjaisin. Tekisin ihan mitä vaan voi Vera.. mä en oo ikinä rakastanu ketään niinku Lilyä enkä tajuu miten mä.." Selitykseni muuttui itkuksi ja Veran ilme oli hieman hämmentynyt. Ehkä hän ei odottanut, että olisin näinkin pahoillani tai tolaltani mutta se oli laiha lohtu. Mikään ei muuttaisi tätä paremmaksi.
" Shh.. En oo sulle vihanen vaikka en ymmärräkkään.. Sun pitää nyt vaan tajuta että tämmönen voi saada Lilyn ihan pois tolaltaan. Se kun on aina tottunut olemaan se huonoin ja keskinkertanen ja vasta jätkille se varavaihtoehto joten tää ei todellakaan oo hyväksi sille... Joten ehkä on ihan hyvä, että Lily menee kotiinsa vähäks aikaa miettimään asioita.. " Vera rauhoitteli.
" Ehkä sä oot oikeessa.." Sanoin ja lähdin sitten pois antaen tyttöjen olla keskenään.
 
Lily
 
Aamu valkeni nopeammin kuin olin kuvitellut ja minusta tuntui kuin en olisi nukkunut ollenkaan. Olinkin heräillyt vähän väliä keskellä yötä vain huomatakseni nukkuvani Veran vieressä. Nousin ylös varovasti, jotta en herättäisi Veraa. Hiivin minun ja Justinin huoneeseen tai no oikeastaan entiseen huoneeseemme. En aikonut viettää siellä enään yhtäkään yötä. Nukkukoon vaikka Jasminen kanssa. Pitäisiköhän minun mennä Jasminelle sanomaan että vaihdetaan huoneita.. Ajattelin kiukkuisena. Ovella pysähdyin kuin seinään koska tajusin, että olin ainoa hereillä oleva ihminen talossa mikä tarkoitti sitä, että Justin nukkuisi huoneessaan joko yksin tai jonkun kanssa enkä tiennyt jälkimmäisestä vaihtoehdosta tai saati siitä että olisinko minä kykeneväinen näkemään sen tilanteen omin silmin. Tunsin pahoinvoinnin vellovan vatsassani kun edes ajattelin sitä näkyä. Minun pitäisi kuitenkin käydä keräämässä tavarani valmiiksi, koska vaihtaisin huonetta yhteen ylimääräiseen vierashuoneeseen talon eteläpäässä. Vedin syvään henkeä ja avasin oven. Yllätyksekseni siellä oli Justin, mutta se mikä minut todella yllätti oli se, että poika oli hereillä ja istui sängynreunalla pää käsiinsä nojaten. Näky sattui minua enemmän kuin oikeastaan odotin. En halunnut nähdä tuon kärsivän, koska oli Justin siten ollut kuinka idiootti tahansa rakastin häntä edelleen. Poika nosti päänsä käsistään kuullessaan jonkun tulevan ja jokin tuon ruskeissa silmissä välähti kun hän näki tulijan olevan minä. Siinä me seisoimme, kumpikin hiljaa vailla sanoja. Sanoja jotka korjaisi kaiken tapahtuneen, mutta kun niitä ei vain ollut. Justin ei edes yrittänyt puhua mitään kun taas minä avasin suutani niinkuin kala kuivalla maalla. Lopulta luovutin ja aloin keräämään tavaroitani laatikosta vauhdilla. Justin ei vieläkään sanonut sanaakaan. Poika vain tuijotti apaattisena eteensä ja oli aivan kuin minua ei olisikaan. Oikeastaan parempi niin nimittäin kiukku alkoi taas vallata päällimäiset tunteeni ja olisin varmasti räjähtänyt Justinin silmille mikäli tuo olisi alkanut selittelemään tekoaan. Hän ei sitä anteeksi saisi piste. 
Tämä tarina oli tullut päätökseensä ja minun olisi aika jatkaa matkaani erisuuntaan yksin.  Tavarat pakattuani otin päiväkirjani ja menin uima-altaalle kirjoittamaan.
 
Rakas päiväkirja...
 
En tiedä mitä kirjoittaa. Olo on tyhjä ja väsynyt. Olin taas vain vaihtoehto muiden joukossa, vaikka hetken... Hetken oikeasti luulin, että ehkä hän oikeasti rakasti minua...
En tiedä miten jatkaa, en tiedä edes mistä aloittaa. Lähden äidin kanssa pois mahdollisimman pian.. Muistan kuinka Justin tuli hakemaan minut kuvauksiin kotoani. Miltä hän näytti silloin. Muistin sen kun näin hänen kasvonsa silloin kun minut oli kidnapattu. Muistan kaiken vaikka en enään haluaisi muistaa.
 
Say something, I'm giving up on you.
I'm sorry that I couldn't get to you.
Anywhere, I would've followed you.
Say something, I'm giving up on you.
 
And I will swallow my pride.
You're the one that I love
And I'm saying goodbye
 
( A great big world & Christina Aguilera - Say something )
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com