Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
9. My love
 
 
 

Heräsin turhan aikaisin taas kerran. Turhan kireänä ja masentuneena. Justin nukkui vieressäni, mutta todellisuudessa, tuntui kuin hän ei olisi siinä kuitenkaan.

Huokaisten nousin ylös ja tervehdin peikolta näyttävää peilikuvaani irvistäen. Tästä päivästä olisi selvittävä, edes joten kuten. Ainoa hyvä puoli oli, että äitini oli tulossa viikoksi tänne.

Alakerrasta kantautui vasta keitetyn kahvin tuoksu, päivä oli sateinen. Pisarat vain ropisivat ikkunaan ja ulkona näytti masentavan harmaalta. Kaadoin kahvia kuppiin ja istuin ikkunan ääreen. Katseeni tuijotti kaukaisuuteen ja tunsin katoavani todellisuudesta.

" onko kaikki hyvin Lily? " Pattie kysyi ja istahti viereeni.

" on. "

" näytät surulliselta. Mikä on? "

Huokaisin. " Justin. "

" kerro lisää, jos siis haluat avautua." Pattie sanoi hymyillen ja siemaisi kulauksen kahvistaan.

" äh.. Se on vaa ollu omituinen. " Sanat kuulostivat omissanikin korvissani tyhmiltä.

" En osaa sanoa tähän mitään, voin kyllä puhua Justinin kanssa. " Pattie sanoi ja lähti sitten keittiöstä, jättäen minut omiin mietteisiini.

Tiesin, että Justinin käytöksen täytyi tavalla tai toisella liittyä Jasmineen.

 

" huomenta muru. " Justin sanoi ja kietoi kätensä ympärilleni, mutta vain hetkeksi, aivan kuin se olisi enää vain pelkkä tapa. Hymyilin vaisusti ja jatkoin istumistani.

En tiennyt kuinka kauan kestäisin tätä omituista ahdistusta sydämessäni. Tuntui siltä kuin Justin lipuisi koko ajan vain kauemmaksi ja kauemmaksi. Se tuntui pahalta, aivan kuin sydäntäni revittäisiin palasiksi, hitaasti. 

" Nukuitko hyvin?"

" Joo."

Hiljaisuus. Syvä satuttava hiljaisuus täytti huoneen. Purin huultani ja kävelin huoneeseemme. Istahdin sängylle nojaten päälläni käsiini. Mitä minä tekisin? Miten meistä oli tullutkaan näin etäisiä? Yksikään kosketus ei huokunut sitä lämpöä jota joskus tunsimme. 

Hiljainen koputus kaikui ovesta ja Justin käveli huoneeseen.

" Onko kaikki hyvin?"

 

 

Justin

 

Lily aavisti jotain. Sen huomasi tytön omituisesta käytöksestä. Aivan kuin tuo välttelisi seuraani. Lily oli poissaoleva, etäinen, kylmä ja minua sattui eniten kun tajusin, että minäkin olin yhtä kylmä häntä kohtaan. Purin huultani ja odotin vastausta kysymykseeni.

" Joo." Lily sanoi havahtuen transsistaan hetkeksi. Taas välillemme laskeutui kiusallinen hiljaisuus, enkä oikein osannut muodostaa sanoja.

" Varmasti?" Kysyin, vaikka oikeastaan tiesin, että tyttö valehteli.

" joo. " Se oli toinen valhe. Näin sen hänen silmistään. Ne katsoivat omiini vain hetken, laskeutuen sitten turvallisesti takaisin tytön käsiin.

" öh, sanoinko jo et mun äiti tulee käymään.. "

" Et. " Sanoin helpottuneena aiheen vaihdoksesta.

" Ai, no se tulee vissiin tänään.. " 

" Kiva. " Sanoin ja hymyilin. Pidin Lilyn äidistä Alexandrasta paljon ja minunkin äitini tuli hänen kanssaan tosi hyvin toimeen. Sanojani seurasi kuitenkin taas ahdistava hiljaisuus. Aivan kuin kumpikaan meistä ei tietäisi mitä sanoa puhumattakaan siitä, ettei kumpikaan ottanut ongelmaamme esille. Katsoin Lilyä tarkkaan ja näin kuinka tyttö punnitsi sanoja mielessään, purren alahuultaan aivan kuin estääkseen suutaan avautumasta.

" Mä taidan lähtee lenkille. " Lily sanoi lopulta ja otti ipodinsa yöpöydältä. Jäin huoneeseen yksin omine ajatuksineni. Istahdin sängylle huokaisten ja laskin pääni käsiini. Tuijotin lattialla olevaa beigen väristä mattoa ja mietin miten ihmeessä tästä selvittäisiin?

 

Kävelin takapihalle, koska tiesin ettei siellä olisi ketään. Ryan ja Caitlin, Chaz ja Vera olivat pelaamassa rannalla rantapalloa. Ihmettelin kyllä miksei Lily ollut mennyt mukaan, tai ehkä hänkin vain tarvitsi aikaa itselleen? Jasmine oli varmaankin myös rannalla.

Istahdin puutarhatuoliin ja katsoin kirkkaalle taivaalle, jossa vain pari pilven hattaraa leijaili. Vaikka olisin miettinyt pääni puhki en saanut vastausta siihen mikä minua vaivasi? Minulla oli täydellinen tyttöystävä ja silti yhtäkkiä olinkin kiinnostunut Jasminesta? Mitä hemmettiä puuhasin?!

" Heii " Kuulin tutun äänen. Katsoin tulijaan, joka paljastui Jasmineksi. Erittäin huono hetki tytöllä oli tulla luokseni, juuri silloin kun yritin selvittää näitä tunteideni ristiriitoja. Jasminen läsnäolo ei todellakaan auttanut asiaa. Varsinkaan kun hän näytti rikollisen hyvältä tiukoissa farkkushortseissaan ja olkaimettomassa topissaan, mustat hiukset hulmuten vapaana. Purin hampaani yhteen yrittäen koota itseni.

" hei. "

" Saako liittyä seuraan?" Jasmine kysyi flirttailevasti. Tiesin hänen tekevän sen tahallaan.

" Toki. " 

" Noh, missäs Lily? " Jasmine kysyi.

" Lenkillä. "

" Te ette ilmeisesti vietä kovin paljon aikaa enää yhessä?" Jasmine sanoi ja istahti viereiselle tuolille.

En halunnut vastata tähän kysymykseen.

" ääh, puhutaan mielummin susta." Vastasin.

" Ihan miten vain. Oon miettiny sua viime aikoina aika paljon. " Jasmine sanoi ja nousi ylös tuolistaan. Tuo käveli viereeni ja siveli sormillaan olkapäätäni.

" Ai. " Vastasin ja yritin miettiä jotain järkevää sanottavaa samalla kun tytön sormet vaeltelivat pitkin kättäni aiheuttaen kylmiä väreitä. " oon määki miettiny vähän. " Kun sanat pulpahtivat ulos suustani mieleni teki hakata itseäni halolla päähän. Kuinka typerä sanavalinta kun tiesin tasan tarkkaan mihin se johtaisi! Seuraavaksi Jasmine oli kumartunut puoleeni. Tytön hiukset näyttivät silkiltä ja tuoksuivat vanilijalta. Suorastaan huumaannuin enkä ajatellut järkevästi. Ennen kuin huomasinkaan tytön huulet olivat omillani ja mikä hämmensi minua vielä enemmän oli se tunne minkä suudelma sai aikaan. Suorastaan kaappasin Jasminen syleilyyni ja tuo huokaisi tyytyväisenä. Suljin pois syyllisyyden ja oikeastaan aikalailla kaiken muunkin. Upotin käteni tuon silkkisiin hiuksiin suudellen tyttöä palavalla intohimolla. Jasmine istui sylissäni puutarhatuolissa ja tuon kädet vaeltelivat hiuksissani. Hengityksemme kävi raskaammaksi ja suudelma sen kuin voimistui. Unohdin kaiken, ajan paikan ja kuka olin. Halusin häntä tällähetkellä enemmän kuin mitään.

 

 

Lily

 

Kävelin pitkin erilaisia polkuja kuunnellen lempi musiikkiani. Mietin vain miten voisin puhua asioista Justinin kanssa. Ehkä tilanne ei olisikaan niin paha kuin olin kuvitellut. Äkkiä minut valtasi outo tunne, että joku tarkkaili minua. Käännyin katsomaan taakseni, mutta näin vain vilahduksen.. vai näinkö sittenkään? Sydämeni hakkasi pelosta, koska vaikka kidnappauksestani oli jo aikaa, kärsin edelleen sen aiheuttamista traumoista. Omituisen tunteen säikäyttämänä päätin kävellä takaisin talolle ja samalla päätin puhua Justinin kanssa asioista. Tulin vauhdilla sisälle, harpoin portaat ylös. Halusin vain nähdä Justinin ja suudella tuota. Halusin vain tuntea hänet lähelläni ja saada tämän omituisen ahdistuksen  pois. Halusin niin kipeästi pojan syliin, että se sattui pahemmin kuin oikeastaan edes oletin. Pääsin makuuhuoneeseen, mutta Justin ei ollut siellä. Juoksin koko talon läpi takapihalle ja siellä pysähdyin kuin seinään.

Kyllä, minä löysin Justinin, en vain ollut ihan varma oliko tuo se Justin kenen kanssa olin kihloissa, nimittäin sillä hetkellä näytti ainakin siltä, että pojalla oli jo uusi heila. Jasmine oli täysin pojan kimpussa ja niin pahalta kuin se tuntuikin myöntää näytti siltä, että Justin halusi tyttöä yhtä paljon. Tuntui kuin kaikki hidastuisi ja yhtäkkiä millään ei ollut enää merkitystä. Ei sillä mistä kaikesta olimme selvinneet, ei niillä tunteilla, mitä olimme joskus tunteneet. Oli vain tyhjää.

Justin katsoi minua järkyttyneenä kun taas Jasmine puri huultaan, hymyillen hieman suupielellään. Tuo siirsi hiussuortuvan silmiltään ja oli aikeissa kävellä ohitseni kun tartuin häntä kädestä. Ihmettelin sitä itsekkin ehkä yhtä paljon kuin Jasminekin.

" Sinä! Mä en ois koskaan halunnu sua tänne! Enkä mä todellakaan ala kilpailee sun kans mistään! Tää ei oo mikään helvetin kilpailu! Jos Justinin haluat, niin senkus pidät, ei kuule liikuta mua enää..." Sanat vain pulppusivat suustani.

" Auts, päästä irti senkin hullu!!" Jasmine tiuskaisi, irrottaen kätensä otteestani.

" Lily.. Lily hei!" Justin huudahti ja ampaisi luokseni, aikeissaan ilmeisesti napata minusta kiinni, mutta pelkkä katseeni sai hänet pysähtymään kun seinään. Jasmine sihahti jotain mistä en saanut selvää ja lähti ovet paukkuen sisälle. Pihalle jäimme vain minä ja Justin. Tuijotimme toisiamme pitkään sanomatta mitään. Tunsin kyyneleiden tipahtelevan poskilleni ja näin saman tapahtuvan Justinille.

" Sä.. " Nielaisin. " Sä tiedät mitä tää tarkottaa.. " Sain vaivoin sanotuksi. Pojan silmissä vilkahti jokin paniikin tapainen. Näin hänen tapailevan sanoja huulillaan. Sanoja toisensa jälkeen joita hän ei sanonut ääneen, koska mikään niistä sanoista ei korjaisi tilannetta. Kaikki oli ohi, lopullisesti.

" Lily... "

" Shh! Turpa kiinni! Älä ainakaan sano että oot pahoillas.. jos yhtään välität mun mielenterveydestä niin et sano että oot pahoillas! Koska sitä sä et ole! " 

" olenpas.. minä.. "

" Etkö sä kuullu mitä mä sanoin?! Älä valehtele mulle Justin, älä yhtään enempää!" 

" Mä rakastan sua.. " Justin sanoi ja katsoi maahan. Läpsäisin tuota poskelle.

" Lopeta! Lopeta jo se valehteleminen!" Kijuin. " Heti kun äiti lähtee täältä, mä lähen sen mukaan. Etkä sä nää mua enää koskaan!" olin aikeissa kääntyä ja poistua tästä tilanteesta, mutta ennen kuin astuin ovesta pihalle käännyin takaisin. Harpoin suoraan Justinin naaman eteen. Irrotin sormuksen sormestani ja paiskasin sen tuon käteen.

" Anna tuo Jasminelle. Mä en tee sillä enää yhtään mitään. " 

Tunteiden sekamelska päässäni oli aivan järkyttävä. En tiennyt enää mitä tehdä muuta kuin kävellä yläkerran vessaan. Paiskasin oven kiinni lukiten sen perässäni. Sen jälkeen vajosin lämpimälle laatoitukselle. Halasin itseäni, toivoen, että ehkä jos puristaisin tarpeeksi lujaa pysyisin kasassa. En saanut henkeä, en voinut kuin huutaa. Huusin, huusin kivusta joka oli pahempaa kuin mikään kipu minkä olin tähän asti tuntenut. Lopulta jäin vain makaamaan lattialle väsyneempänä kuin koskaan ja toivoin että olisin vain kuollut. Se oli ohi. Ei ollut enään meitä, oli vain minä yksin ja Justin... Kaikki kokemamme oli kuin pois pyyhkäisty ja koko olemassa oloni tuntui merkityksettömältä, niin säälittävältä kuin se kuulostikin..

©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com