Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
4.Somebody save me

" Roseee, joko sä oot valmis?" 
" Joojoo ihan kohta! " Huudahdin Annabelille, joka toisti sanomani puhelimeen. Olimme menossa viihteelle poikien kanssa ja kieltämättä olin innoissani. Vihdoin ja viimein olin saanut muutakin tekemistä kuin istua asuntolassa masentumassa.
" Ne aiko olla maitolaiturilla noin 5 minuutin päästä " Annabel sanoi.
" Selvä..." Vastasin ja viimeistelin kevyen meikkini valkoisella luomivärillä. Katsoin peilikuvaani hetken ja kun olin todennut sen ihan siedettäväksi, lähdimme Annabelin kanssa kävelemään maitolaiturille.
" Rose tiiäkkö mitä..." Annabel aloitti.
" no? "
" Musta tuntuu että Jeremy on ihastunut suhun."
Minä naurahdin. " Miten niin?"
" No siis muistakko sillo yks päivä ku oltii menos Amandan kans ajelee, ne ei suostunu lähtee ajamaan ennen ku oltiin raahattu sut kyytiin.. ja se oli täysin Jeremyn vaatimus!"
Minä pudistelin päätäni. " Älä höpötä. Ei se voi olla mahdollista. "
" Ai ei? "
Olin sanomassa jotain nasevaa, mutta unohdin sen kokonaan kun musta ooppeli kaarsi maitolaiturille basso jytisten. Sisällä istui kaksi hahmoa: Jeremy ja Jack.
Hyppäsimme kyytiin ja siitä se kaikki alkoi...
Ajoimme pari rinkiä ja Jack kävi hakemassa Annabelille, minulle, Jeremylle ja itselleen juotavaa, jonka jälkeen haimme meidän kuskimme,Paulin.
Illan vietto sujui rattoisissa merkeissä Jeremyn vilkuillessa minua peileistä etupenkillä. Jack istui Annabelin ja minun kanssani takana. Heidän välit suorastaan roihahtivat liekkeihin. Loppujen lopuksi päädyimme siihen tilanteeseen, että olin menossa naimisiin, siis ihan huumori mielessä, Jeremyn kanssa. Paul toimi pappina ja kun sanat, voitte nyt suudella morsianta, tulivat ulos tuon suusta Jeremy kääntyi etupenkillä minua kohden.
" No? "
Minä emmin hetken, mutta nojauduin sitten pikaisesti koskettamaan tuon huulia omillani. Tunsin perhosia vatsassani ja Jeremy katsoi minua kummastuneena.
" no tuo nyt ei ollu kyllä suudelma eikä mikään. "
Minä otin sen haasteena, niinkuin hänkin otti minut haasteena. En vain silloin osannut pelin sääntöjä...
Siispä nojauduin uudestaan tuota kohden. Poika nappasi minut syleilyynsä ja tunsin polttelua päästä varpaisiin. Tunsin hänet jokaisella solulla mitä kehostani löytyi, tunsin itseni heräävän henkiin.
Vihdoin ja viimein sateen aika oli ohi, mutta siltikään en tuntenut Jeremyä kohtaan mitään vai tunsinko? En oikeastaan tiennyt.
Kuitenkin, kun tajuntani räjäyttävä suudelma lipui suloiseen päätökseensä olin pyörällä päästäni. Katsoimme toisiamme hetken virnuillen, kunnes Jack ja Annabel tekivät saman perässä.
" Vetäkääppä paremmaksi " Jack haastoi. No niinhän me teimme ja taas tunsin hänen silkkiset huulensa omillani ja unohdin kaiken tuskan...
Yö alkoi olla jo pitkällä ja Paul halusi nukkumaan, joten päätimme mennä Jackin luokse hetkeksi siitä kun ei ollut pitkä matka asuntolaan. Istahdin lepotuoliin Jackin ja Annabelin vallatessa sohvan. Huoneessa oli pimeää ja järjen ääneni huusi minulle, että mitä ihmettä minä touhusin. Suudella nyt tuosta noin vain poikaa jota en ole tuntenut kuin.. niin kuinka kauan? Tällähetkellä tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina jollain tavalla, mutta tosiasiassa olimme tutustuneet vasta muutama viikko sitten. Olin täysin hullu ja kaheli ja kaikkea muuta kuin kypsä tai järkevä, mutta oliko sillä oikeastaan mitään väliä?
Järjen ääneni hiljennettiin kuitenkin nopeasti sillä Jeremy otti minut syleilyynsä, annoin hetken viedä minut mukanaan, pitäen kuitenkin varani. Tunsin tuon suutelevan kaulaani, tiesin että aamulla siinä olisi oikein kaunis mustelma, mutta se tuntui niin mukavalta etten jaksanut pistää vastaan.
Täytynee tähän väliin sanoa, että minä todella olin pieni ja viaton tyttö tuohon aikaan. Jeremy sai minut kuitenkin kokeilemaan rajojani, enkä tiedä kuinka kauan makasimme siinä. Heitimme vain random läppää naimisiin menostamme, kuten esimerkiksi että millonkas se hääyö on.
Sanoin kuitenkin, etten voisi jäädä tänne yöksi, koska Annabelin oli ehdittävä aamulla kouluun aikasemmin kuin minun.
Ja kun kello löi neljä aamuyöllä raahauduimme Annabelin kanssa asuntolalle.
" Ääh, oikeasti mitä vittua tuo oli? "
" Mähän sanoin että se tykkää susta. " Annabel virnuili.
" Miten nii ? " 
" No siinä kun menin sen kans tupakille nii kysyin siltä suoraan ja se myönsi mulle, se kun sä menit takas siihe autoon. " Annabel sanoi ja muistin tuon olleen Jeremyn kanssa tupakilla jossain vaiheessa iltaa.
" Se.. sano sulle ... " Yritin sulatella kuulemaani.
" Jep se sano mulle että se tykkää susta ja älä yritä väittää ettetkö sä tykkää siitä! "
" No ehkä? " Naurahdin.
" Ainakin kaulastas päätellen teillä oli hauskaa "
" Ihan niinku sulla ei ois! " Virnuilin ja tönäisin ystävääni kylkeen.
" Oi voi miten jaksan herätä huomen aamulla! " Annabel voihkaisi.
" Niinpä, tuskin tässä malttaa mennä nukkumaan! " Naurahdin.
 
Seuraavana päivänä olin koko koulupäivän kuin unessa ja sain kuulla vitsailua kaulastani, kaikki yritti tiedustella että kukahan mahtoi olla kyseessä, mutta olin vain hiljaa hymyillen erittäin leveästi.
En olisi jaksanut odottaa koulun loppua, koska olimme lähdössä taas ajelulle. Minä, Annabel, Jack ja Jeremy. Ainoa varjopuoli oli tämä uusi poika meidän luokallamme. Kristian. Kristian olisi mielellään tehnyt kanssani tuttavuutta ja mikään ei ollut turhauttavempaa kuin se että Kristian ja Jeremy tekstaavat yhtä aikaa. Minun piti valita kahdesta pahasta toinen, mutta silloin en tiennyt kummassakaan mitään pahoja puolia...
" Annabeeel!" Huusin ystävääni, joka oli vessassa laittamassa hiuksiaan.
" Jeremy pisti viestiä että ne lähti tulee jo.  Meneeks sul kauan?" 
" Ei oon iha just valmis! " Annabel hihkui takaisin.
Katsahdin peiliin, virnistäen peilikuvalleni kuin sanoakseni: sinä tyhmä tyttö meinasit jo luovuttaa koko elämän suhteen!
Kävelimme maitolaiturille taas kerran syksyisen illan viiletessä. Naureskelimme ja tunnelma oli korkealla. Miten olinkaan löytänyt noin hyvän ystävän! Annabel ei koskaan pettäisi luottamustani ja hän oli aina tukenani kuin tarvitsin ja minä pyrin olemaan myös hänen tukenaan. Olimme täydellinen kaksikko joilla oli kyllä mitä vanhana keinutuolissa muistella.
 
Ilta sujui niinkuin aina ennenkin, niitä näitä jutellessa, tosin Jeremy tuli taakse istumaan kanssani. Poika istui lähellä käsi harteideni ympäri ja jotenkin tiesin, että tästä illasta tulisi jotenkin erilainen kuin muista.
Ajoimme erään kirjakaupan eteen parkkiin ja yritimme Jeremyn kanssa niin sanotusti parittaa Jackia ja Annabeliä, joten käskimme heidän mennä puhumaan ulos. Sillä aikaa kuuntelimme Jeremyn kanssa erilaisia kappaleita ja puhuimme niitä näitä. 
Mutta kun Annabel ja Jack tuli he käskivät meidät pihalle autosta. Olimme kumpikin ymmällämme ja Jeremy epäröi. Yhtäkkiä minussa syttyi liekki ja katsoin poikaa haastavasti.
" On se nössö. "
Jeremy vilkaisi minuun virnuillen. " hah, no mennään sitten. "
Nousin autosta ja kävelin kirjakaupan portaille vatsassa miljoona perhosta, koska minulla ei ollut aavistustakaan mitä me teimme tässä pihalla saati mistä meidän pitäisi puhua.
" No mistä meidän pitäisi puhua? " Jeremy kysäisi.
" Noo.. sinunhan se pitäisi tietää " Virnuilin. En oikein tiennyt mitä tuolla lauseella ajoin takaa mutta seuraavaksi yllätyin.
" No mä oon yleensä odottanu sopivaa aikaa ja paikkaa. Tää kirjakaupan edusta ei oo mikään kauheen romanttinen paikka nimittäin mutta nojaa... "
Jeremy veti henkeä ja katsahti sitten minuun.
" Mä tykkään susta, ja mietin että alkaisitko sinä seurustelemaan minun kanssani. "
Olin ymmälläni. Aivan kuin puusta pudonnut.
" Arvaa.. " Tokaisin leikkisästi ja tuo kumartui suutelemaan minua.
" Niin ? "
" Eikö se vastaus ollu jo tuossa? " Virnistin ja suutelin poikaa uudestaan tulisemmin. 
" Tottakai! " Kuiskasin ja poika rentoutui silmin nähden.
Seuraavaksi mietin että mitäs ihmettä olin mennyt tekemään? Tiesin että katuisin sitä, mutta sillä hetkellä Jeremyssä oli kaikki mitä tarvitsin.
 
- Rosemary on parisuhteessa henkilön Jeremy kanssa - 
Jep. Niin siinä sitten kävi... Valitettavasti.
 
 
" Mä tiesin! Mitä minä sanoin!  " Annabel hihkui päästyämme asuntolaan. Päivitin tietenkin heti ensimmäisenä facebookin. Olin vieläkin hieman päästäni pyörällä mutta hyvällä tavalla.
Seuraavaksi Annabel alkoi hymyillä ja pyysi päästä koneellani facebookkiin kun ei itse laiskana jaksanut avata omaansa.
Näin tuonkin päivittävän parisuhdetilaansa ja virnistin leveästi.
" Vais niin, sitä niinkun matkitaan meikäläisiä?"
Puhuimme vielä tunnin niitä näitä, kunnes totesimme, että olisi pakko laittaa nukkumaan. Ajatuskin huomisesta koulupäivästä sai perhosia vatsaani, enkä edes muistanut milloin viimeksi olisin toivonut huomisen oikeastaan edes tulevan. Hymyillen onnellisena suljin silmäni ilman huolen häivää.
 
 
Seuraava päivä koulussa oli erittäin hermoja raastava ja stressaava. Jeremyn koulu alkoi vasta puolilta päivin, joten hän ei ollut vielä kerennyt vahvistamaan parisuhdepyyntöäni, mistä johtui että kukaan ei tiennyt kenen kanssa seurustelin, minkä vuoksi sain paljon katseita mihin tahansa sitten meninkin. Kävelin päärakennukselle kun vastaani tuli eräs puolituttu poika, jonka nimeä en valitettavasti muistanut.
" Vai että Jeremyyn se on langennut... " Tuo sanoi.
" No nii siinä kävi.. "
" Juujuu.. " Poika tokaisi ja käveli pois. Ihmettelin hänen reaktiotaan. Aivan kuin Jeremyssä olisi jotain vikaa? Tuhahdin itsekseni ja jatkoin matkaani. Nyt ainakin tiesin, että Jeremy oli hereillä ja päivittänyt tilansa. Hymyni yltyi korvasta korvaan ja tuntui siltä, että jos en nyt lakkaisi hymyilemästä, koko suuni repeäisi. Päästessäni päärakennukselle hymyni kylläkin hyytyi, sillä Kristianin ilme ei luvannut hyvää.
" Tuu mun kans tupakille. " Poika vaati heti ensimmäisen tauon tullessa.
" Okei.. " Suostuin hieman vastahakoisesti, koska meidän välimme olivat hieman omituiset alettuani seurustelemaan.
Seurasin tuota kuitenkin pihalle epäluulottomasti ja aavistin, että pojalla oli jotain asiaa.
" Vai että Jeremy.. "
" Niin.. ? " Tokaisin.
" Sä voisit saaha nii paljon parempaa... " Kristian tokaisi ja sytytti savukkeensa.
" Mitä sä höpötät? Mikä vika Jeremyssä? "
" Tuntisitpa sen... " 
" Miten niin? "
" No kyl sää sen sitten huomaat..." Kristian tokaisi ja pojan äänensävystä huomasi, ettei tuo ollut halukas jatkamaan keskustelua. Niinpä minä pohdin mitä ihmettä tuo mahtoi tarkoittaa, vaikka toki Kristianin sanojen mukaisesti, sain tietää pojan tarkoituksen, mutta liian myöhään.. Ei se pelastanut lasisydäntäni... 
 
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com