Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

”Niin olet. Hän oli sinun mummosi äiti.” Nayor sanoi ja siinä oli syy miksi Nayor oli säästänyt henkeni. Toisinsanoen kaulassani roikkuva timantti oli pelastanut henkeni.
Järkytys oli suuri kun asiat alkoivat valjeta minulle. Kuten se, että mummoni äiti oli tappanut lapsenlapsensa, eli minun äitini. Kuten se, että minä olin osa tätä kaikkea ja vieläpä tärkeä osa.
”Evelyn?” Ben katsahti minuun kysyvästi. Poika oli ollut hiljaa jo pitkän tovin. Hänellä oli varmasti tylsää kuunnellessaan minun ja Nayorin keskustelua kielellä, mitä hän ei ymmärtänyt.

”Kaikki hyvin Ben. Selitän myöhemmin.” Sanoin tuolle ja lämmittelin käsiäni nuotiossa. Ulkona oli alkanut hämärtämään ja kaukaa kantautui ukkosen jylinää.
”Kerro lisää.” Pyysin ja katsoin valtavaa puumaa, joka oli asettunut luolan ovi aukolle makaamaan.
”Ennustus tehtiin kauan sitten, silloin kun tätä maailmaa luotiin. Kivet tehtiin siksi, että ne estäisivät maailmamme tasapainoa järkkymästä. Kiviin talletettiin myös osa maailmamme perustajien sielusta. Maailmaamme edustaa kolme olentoa: yksi noita, haltija ja yksisarvinen. Noidan henkeen, nimensäkin mukaisesti, on tallennettu pala ensimmäisen alkuperäisen noidan Eirenen sielua. Kummallista kyllä, Eirene edusti rauhaa, joten hullua ajatella, että hänen perillisensä aiheutti sellaisen kaaoksen, mutta vallanhimo voi saada jotkut järjiltään…”
”Kuitenkin.” Nayor jatkoi. ”Kuukiveen on tallennettu pala ensimmäisen alkuperäisen haltijan Dalian sielua. Dalia taas edusti onnea ja uskollisuutta. Kolmanteen kiveen eli auringon tähteen on tallennettu pala ensimmäisen alkuperäisen yksisarvisorin Samsonin sielua. Samson edusti voimaa ja rohkeutta.
Nämä kolme loivat maailmamme monia tuhansia vuosia sitten. Vain harvat tietävät tämän aidon legendan juuri sen vuoksi, että olisi vaarallista, jos ihmiset alkaisivat etsiä kiviä, koska näissä kivissä piilee suurin osa maailmamme voimista.”
Katselin kipinöitä, jotka leijailivat nuotiosta ylöspäin. Tunsin olevani aivan pihalla kaikesta.
”Mutta mikä minun tehtävä sitten on?” Kysymykseni kuulosti tyhmältä, mutta suuri ja viisas kissapeto ei näyttänyt lainkaan hämmentyneeltä.
”Ymmärrän, että tämä kaikki pistää pääsi sekaisin. Sinun tehtäväsi on saada Isabelin kannattajat puolellesi ja pitää tuo koru omissa käsissäsi. Mene Crystal Canyoniin ja etsi Chandra. Hän osaa auttaa sinua kehittämään voimiasi, mutta muista tämä: Maailmamme tasapainon vuoksi korussa on myös pimeitä voimia. Jos et ole varuillasi, ne voivat viedä sinut mukanaan. Niin Isabelille tapahtui..”

Nayor selitti. Katsoin tuota hieman kauhistuneena.
”Minä luotan sinuun Evelyn.” Tuo sanoi.
”En voi luvata olevani luottamuksesi arvoinen, mutta arvostan sitä ja yritän parhaani.” Vastasin. Aurinko oli laskenut jo aikoja sitten, tai oikeastaan, se oli peittynyt tummaan pilvi verhoon josta tipahteli sadepisaroita yhä tiheämpään tahtiin. Ben oli nukahtanut varmasti jo hetki sitten ja sateen tasainen rummutus sai minutkin väsyneeksi.

Heräsin harmaan sateiseen aamuun. Vedin pääni yli hupun ja astelin Safirin luokse.
”Hieno tyttö” Kehuin, taputtaen valkeaa tammaa kaulalle.
”Huomenta.” Ben sanoi haukotellen. ”Missä Nayor?”
Vasta sitten tajusin katsoa ympärilleni ja tosiaan, en nähnyt merkkiäkään suuresta kissapedosta. Kohautin olkiani.
”Evelyn, en tajua alkuunkaan tätä juttua. Mitä tekemistä sinulla on tämän kaiken kanssa?” Poika tokaisi tökkien tikulla hiiltynyttä nuotiotamme.
”Se on pitkä juttu. Minulla on tehtävä Ben..” Aloitin ja selitin koko jutun suurin piirtein.
”Eli mitä me teemme nyt?” Ben kysyi.
”Mennään sinne kylään. Kysytään tietä Crystal Canyoniin...” Samassa Nayor pistäytyi luolaan. Tervehdimme toisiamme kumarruksella.
”Nayor, Miten pääsen Crystal Canyoniin?”
”Siitä on pitkä aika kun olen itse käynyt siellä…” Puuma tokaisi mietteliäästi. ”Kannattaa käydä vuoriston takana olevassa kylässä, siellä ollaan enemmän perillä asioista ja todennäköisesti tieto ennustuksen alkamisesta on levinnyt sinne asti, joten sinua tiedetään odottaa. Ennen ainakin Crystal Canyoniin päästiin sieltä…”
Nyökkäsin vastaukseksi ja kipusin Safirin selkään.
”Minä voin saattaa teidät kylään. Minut tunnetaan siellä, että jos sattuukin niin, ettei ennustuksesta tiedetä… Silloin voi käydä huonosti. He eivät pidä ulkopuolisista..” Nayor sanoi ja käveli edellämme polulle.
”Kiitos Nayor, minä arvostan apuasi.” Sanoin kiitollisena ja katsoin puumaa silmiin, joka tapitti minua takaisin ystävällisesti.
”Olen aina palveluksessasi, Isabelin perillinen, Evelyn Stone” Tuo sanoi kumartaen.

 

©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com