Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä suuri kissamainen peto perääntyi. Se hoippui taaksepäin pitäen katseensa maassa, kunnes lopulta makasi aloillaan edessäni, otsa maata vasten.
Kesti minulta tovin tajuta, että tuo suuri peto oli kumartunut eteeni. Miksi?
Olin hämilläni, kunnes olennon silmät kohdistuivat kaulaani. Kosketin kädellä kaulassa roikkuvaa koruani, joka hohti. Aivan kuin koko timantti olisi ollut tulessa, mutta koskettaessani sitä, sen pinta oli jääkylmä.
”Se tuokoon sinulle onnea.” Mummoni sanat toistuivat kaikuna päässäni. Mummoni siis tiesi asiasta jotain. Tajusin olevani osa jotain suurta, en vain tiennyt mitä se oli. Unet olivatkin koko ajan olleet merkki jostakin. En vain tiennyt mistä.
”Evelyn?” Ben henkäisi. Väri oli paennut pojan kasvoilta säikähdyksen ajamana.
”Olen palveluksessasi, Evelyn.” Kissamainen peto sanoi. Katsahdin sitä kummissani. Mistä lähtien puumat olivat syöneet ihmisiä, saati puhuneet?
Puuma nousi seisomaan ja tunsin itseni pieneksi ja mitättömäksi. Puuma oli isokokoinen, hevostakin suurempi. Luulisi, että isokokoisuus tekisi eläimestä kömpelön, mutta ei. Nämä puumat olivat sulavia liikkeissään.
”Olen hyvin pahoillani äskeisestä.” Puuma jatkoi, minun vielä hämmästellessä tuon olemusta.
”Ei se mitään.” Vastasin viimein.
”Evelyn? Mitä sä teet?” Ben kysyi, katsoen minua hämilläni.
”Etkö kuullut?” Kysyin pojalta.
”Vaikutti siltä, että sä puhuit sille. Mitä ikinä sanoitkaan, se pelasti sun hengen”
Katsoin Beniä hämilläni.
”Hän ei ymmärrä tätä kieltä.” Puuma tokaisi. Vasta sitten kiinnitin huomioni kieleen jolla puhuimme. Se oli samaa kieltä kuin unessani. En vain ollut ikinä tajunnut itse asiassa osaavani puhua sitä. Se vain tuli kuin luonnostaan.
”Mitä tämä kieli on?” Kysyin.
”Etkö sinä tiedä?” Puuma vaikutti hyvin hämmästyneeltä.
”En. En oikeastaan tiedä yhtään mitään.”
”Sinä et tiedä mitään? Miten se voi olla mahdollista? Kiven haltija ei tiedä mitään tehtävästään..” Puuma mutisi kuin itsekseen kiertäen ympärilläni.
”Evelyn… Tämä ei vaikuta ollenkaan hyvältä..” Ben sanoi huolissaan.
”Ei hätää Ben…” Rauhoittelin pitäen katseeni puumassa.
”Mistä sait tuon kiven?” Puuma kysyi.
”Mummoltani..”
”Mistä hän sai sen?”
”En tiedä, hän ei kertonut sitä.. ”
”Ei kertonut kiven legendaa? Ei kertonut tehtävääsi?” Puuma kysyi epäilevän kuuloisena.
”Ei hänellä ollut aikaa.”
”Mitä tarkoitat?” Puuma astui askeleen lähemmäs ja jokainen solu minussa käski minun paeta, mutta uteliaisuuteni voitti. Halusin saada tietää, mistä tässä oli kyse.
”Kyläämme hyökättiin.”
”Mihin kylään?”
”Crystal Hillsiin.. ”Vastasin ja jokin puuman olemuksessa muuttui. Se rauhoittui silmin nähden ja istahti aloilleen.
”Ennustus.” Puuma tokaisi. ”Anteeksi kyselyni, mutta luulin sinun varastaneen kiven. Väärissä käsissä se voisi tuottaa suurta tuhoa.”
Olin aivan ymmälläni, vielä enemmän ymmälläni kuin Ben, joka ei ymmärtänyt halaistua sanaa keskustelustamme.
”Nimeni on Nayor ja pidän huolen, että te pääsette pois kallioilta, täällä ei ole turvallista.”
”Kiitos Nayor. Nimeni on Evelyn ja tuossa on ystäväni Ben, sekä hevosemme Safir ja Cactus.” Esittelin. Tartuin Safirin harjaan ja ponnistin itseni tamman selkään.
”Teidän kannattaa yöpyä lähellä olevassa luolassa. Yöllä ette ole turvassa poluilla, ette edes minun kanssani.” Nayor sanoi. Ihoni oli väistämättä kananlihalla. Ajatuskin siitä, että täällä eleli voimakkaampia otuksia kuin Nayor karmi minua.
”Nayor johdattaa meidät läheiselle luolalle.” Sanoin hämmästyneenä Cactuksen selässä istuvalle Benille.
”Nayor?”
Osoitin puumaa, joka istui vieläkin aloillaan.
”En tiedä kaikkea, älä edes kysy.”
”Mistä sä tiedät, että me voidaan luottaa tuohon? Se äsken yritti syödä sut elävältä!”
”Ben, luota minuun.” Sanoin ja nyökkäsin Nayorille, että voisimme lähteä. Safir kulki Nayorin perässä kapeaa polkua. Ben empi hetken, mutta seurasi sitten perässäni Cactuksella.
”Nayor, mitä tarkoitit sillä, että kiven haltija ei tiedä tehtäväänsä?” Kysyin.
”Ennustuksen mukaan, päivänä jona sota syttyy uudestaan, tulen lailla. On kohtalo tytön käsissä, jonka vanhemmat uhrasivat henkensä Chandran puolesta. Hänellä on Noidan henki ja vain hän voi syöstä uudelleen nousseen pimeyden vallasta.” Nayor sanoi.
”Chandra?”
”Hän on Crystal Canyonin haltija. Hänen nimensä tarkoittaa kuuta, ja hänellä on yksi kolmesta kivestä. Kuukivi. Chandra on erittäin voimakas ja kuolematon. Tai no hän on kuolematon niin kauan kuin hänellä on kuukivi. Chandra ylläpitää kaikkea elävää Crystal Canyonissa, joka on saari ja monella tapaa samanlainen kuin Crystal Hills.
Vuosia sitten syttyi sota, joka tunnetaan tavallisten kuolevaisten keskuudessa sisällissotana.”
”Se oli sota, missä vanhempani kuoli.” Tokaisin. ”Mutta se ei tainnutkaan olla pelkkä sisällissota?” Jatkoin.
”Ei. Eräs noita lankesi pimeyden puolelle. Hän ei ollut mikä tahansa noita. Hän oli koko historiamme vahvin, sillä hänen sukupolvensa polveutui alkuperäisistä noidista. Hänen nimensä oli Isabel Stone. Hän halusi syöstä Chandran vallasta, joten hän varasti kuukiven. Väärissä käsissä ja varsinkin sellaisen käsissä joka on pimeyden puolella, kuukivi voisi aiheuttaa suurta tuhoa, koska se on erittäin voimakas. Isabelin tarkoituksena oli saada kaikki kolme kiveä itselleen, mikä olisi tarkoittanut sitä, että hän hallitsisi koko maailmaamme. Se olisi ollut loppumme, koska Isabel oli vallan sokaisema.”
Nayor huokaisi. ”Hän ei kuitenkaan saanut Noidan henkeä, mikä on yksi kolmesta kivestä. Vanhempasi suojelivat sitä kuolemaansa saakka, eikä Noidan henkeä ole tähän päivään mennessä löydetty. Legendan mukaan, se piilotettiin, että kun ennustus käy toteen ja pimeys nousee uudelleen, se annetaan Isabel Stonen perilliselle.”
Nayor johdatti meidät kotoisan oloiselle luolalle. Laskeuduin Safirin selästä ja istahdin maahan miettien vieläkin legendaa.
”Kuukivi, Noidan henki… mikä on kolmas kivi?” Kysyin Nayorilta joka tuli luolaan suussaan polttopuita.
”Auringon tähti” Nayor vastasi.
”Isabelin perillinen…” Mutisin ja samassa tajusin sen. ”Minä olen Isabel Stonen perillinen..”

©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com