Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ensin en tuntenut tarvitsevani häntä...



Aluksi en tuntenut mitään, mutta siitä hetkestä lähtien kun hän katsoi minua silmiin ja suuteli huuliani, joku sisälläni muuttui.

Vihdoin minä tunsin. 
Tunsin lämpöä, enkä pelkästään sitä vaan polttavaa tulta. Halua olla hänen ainoansa. Olla se ketä hän rakastaa aina jollain tavalla.
Päästin hänet sydämeeni ja nyt en tiedä miten saisin hänet pois?
Sinä päivänä kun hän lähti, jätti minut kylmästi kuin nallin kalliolle toisen vuoksi, sisälläni särkyi jotain.
Se oli lasisydämeni.
Tunsin vihaa, rakkautta sekä polttavaa tuskaa. Halua saada hänet tuntemaan saman. Halua saada hänetkin juoksemaan läpi helvetin, mutta ei. En kyennyt satuttamaan häntä, vaikka olisin voinut. En kyennyt mihinkään muuhun kuin antamaan anteeksi jokaisen haavan, jonka hän oli minuun tehnyt. Antamaan anteeksi jokaisen hetken kun en voinut muuta kuin toivoa kuolemaani.
En kyennyt muuhun kuin ymmärtämään häntä jollain sairaalla tavalla ja vielä sairaampaa oli se, että kaiken sen jälkeen näin hänessä sen ihmisen ketä rakastin ja rakastan vieläkin.
Hän oli vain kadottanut itsensä, niinkuin minäkin.
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com