Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

M o m e n t   l i k e   t h i s ♥

Heräsin kevään ensimmäisten auringonsäteiden tunkeutuessa huoneeseeni. Talvi oli mennyt hyvin, Justin ja minä olimme olleet joulun yhdessä. Sen parempaa joulua kellään ei voisi olla.
Suljin silmäni hetkeksi muistellen sitä iltaa...
Olimme istuneet kahdestaan takkatulen äärellä, mökissä jonka Justinin äiti ja minun äitini olivat vuokranneet meille kaikille jouluksi. Chaz & Ryan sekä Caitlin, jonka kanssa olin omaksi yllätyksekseni tullut erittäin läheiseksi, olivat menneet luistelemaan. Scooter, Pattie ja oma äitini olivat menneet jonnekin syömään.
"Lily," Justin rikkoi hiljaisuuden. Tuon hengitys poltti ihoani aivan kuin olisin seissyt tulessa, sen sijaan että istuin sen äärellä.
"Niin?"
"Sähän tiedät, että mä rakastan sua..." Justin jatkoi. Minä virnistin.
"Mä rakastan sua enemmän."  Poika vastasi inttämiseeni vain virnistyksellä ja kaivoi sitten käsinojan takaa paketin.
"Voi Justin, en mä ois tarvinnu lahjaa..."
"Kylläpäs tarviit!" Poika intti ja pudotti paketin syliini. Avasin sen ja olin purskahtaa itkuun. Paketissa nimittäin oli kaulakoru. Kaunein minkä olin ikinä nähnyt ja vielä kauniimmaksi sen teki sen, että laattaan oli kaiverettu meidän nimet.
"Tää on ihana.." Pystyin tuskin puhumaan. Justin otti korun käsiinsä, nosti hiuksiani ja asetteli korun kaulaani. Sen jälkeen tuo kosketti kevyesti huuliani omillaan. Kuinka pehmeät pojan huulet olivatkaan, kuin pumpulia. En ollut halunnut ketään koskaan enemmän, joten mieleeni juolahti ajatus. Perhoset lentelivät vatsassani kun nojauduin lähemmäs poikaa ja upotin sormeni hänen silkin pehmeisiin hiuksiinsa.
"Justin, mullakin on sulle lahja, tosin se on yläkerrassa, mutta on mulla sulle toinenkin lahja...jos sitä voi semmoseks sanoa.." Sen enempää sanomatta painoin huuleni tuon huulille tehdäkseni selväksi mitä tarkoitin. Luulin Justinin työntävän minut pois, sillä tiesin, että hän halusi olla herrasmies ja varovainen. Käsitellä minua kuin olisin lasia, joka voisi hajota hänen käsiinsä. Tunsin pojan kädet ympärilläni. Vedin hupparin pois tuon päältä ja vasta silloin Justin näytti tajuavan mitä minä tarkoitin.
"Lily, ooks sää nyt ihan varma..." Justin kysyi, katsoen minua epäröiden, sillä olin ollut kidnappauksen jälkeen erittäin arka minkäänlaiseen läheisyyteen. Hetken luulin, että sama ahdistava tunne ja pelko tulisi takaisin, mutta ei. Tunsin vain roihuavaa tulta ja lämpöä. Katsoin Justinia silmiin ja hymyilin.
"Olen. Mä luotan suhun." Enempää sanoja ei tarvittu. Justin hymyili ja suuteli minua hellästi, ottaen leikkisästi kiinni hampaillaan alahuulestani. Naurahdin ja kiedoin käteni tuon ympärille. Halusin muistaa tämän hetken ikuisesti. Halusin näyttää pojalle kuinka paljon luotin häneen ja kuinka paljon häntä rakastin.
 
Nousin ylös sängystäni venytellen. Katsoin ulos ikkunasta. Aurinko paistoi ja pieniä lumikinoksia oli vielä siellä täällä, mutta puissa alkoi jo vihertää. Katsahdin yöpöydälläni olevaan kelloon ja järkytyin. Olisin pian myöhässä koulusta. Kiirehtien juoksin kylpyhuoneeseen pesemään hampaani minkä jälkeen pengoin kaappini etsien jotain sopivaa päälleni. Löysin lempifarkkuni ja valkoisen tuubi-topin. Olin tyytyväinen asuvalintaani jonka täydensi vielä musta nahkatakki. Aloin laittamaan hiuksiani, tai no, harjasin ne vain nopeasti, etten näyttäisi ihan vasta heränneeltä. Sen jälkeen ripustin Justinin joululahjaksi antaman kaulakorun kaulaani. Ikävöin poikaa valtavasti.
"Lily!" Äitini huusi alakerrasta.
"Tullaan!" 
Vilkaisin vielä kerran peiliin ja lähdin alakertaan vauhdilla.
"Huomenta!" Hihkaisin äidilleni ja annoin tuolle pusunkin poskelle.
"No jopas sitä ollaan hyvällä tuulella tänään."
Minä vain hymyilin ja kumosin lasillisen mehua kurkustani alas.
"Etkö syö?"
"En ehdi, myöhästyn muuten. Nukuin pommiin." Sanoin ja nappasin koululaukkuni eteisestä ja lähdin kävelemään metsäpolkua koululleni. En halunnut kävellä pitkin New Yorkin vilkkaita katuja, sillä ihmiset tuijottivat, ei sillä että ihmettelisin sitä, se vain häiritsi minua. Onneksi en ollut sentään niin kuuluisa, että olisin tarvinut turvamiehet viemään minut kouluun. Ei siinä, Vera varmaan tykkäisi jos minulla olisi turvamiehet mukanani, varsinkin jos ne olivat hyvännäköisiä. Naurahdin ajatuksilleni ja astelin koulun pihalle.
"Hei Lily!" Minua tervehdittiin sieltä täältä koulun pihalla. Olin nykyään kaikkea muuta kuin huomaamaton, mutta en antanut sen niin sanotusti nousta päähäni. Pidin entiset kaveripiirini, mutta toki tutustuin uusiin ihmisiin, vaikka tiesinkin niiden olevan kanssani vain koska seurustelin Justinin kanssa.
"Lilyyy!" Tunnistin Veran äänen ja virnistin parhaalle kaverilleni.
"Mikä sulla kesti tänä aamuna? Ei kai vain Justin ollut ilmestynyt vaatekaappiisi?" Vera vitsaili ja tönäisin tyttöä leikkisästi.
"Hahhah, tosi hauskaa." Naurahdin ja sitten juoksimme historian tunnille. En varmaan kuunnellut puoliakaan, koska katselin ulos ikkunasta. Olin niin iloinen, että mököttävä Joshuakaan ei häirinnyt päivääni. Olin katkaissut välit poikaan niiden tanssiaisten jälkeen enkä edes katunut päätöstä. Joshua tosin tunsi välien katkaisemisen tarpeettomaksi ja oli alkanut mököttämään kun en ollut muuttanut päätöstäni.
Pian olisi kesä ja olisin taas Justinin kanssa. Aioimme mennä yhdessä Justinin kesälomalla Bahamalle. Tietenkin Chaz ja Ryankin tulisi mukaan, mutta oikeastaan minusta oli mukava viettää aikaa noiden kanssa, Caitlinista puhumattakaan. Voi kunpa saisin Veran mukaan. Yhtäkkiä päässäni välkähti ja ihme etten pompannut tuoliltani ylös pelkästä innostuksesta. Entä jos kysyisin voisiko Vera tulla mukaan?
Päätin lähettää Justinille tekstiviestin samantien.
"Lily?" Historian opettajamme huhuili. En ollut seurannut yhtään joten en edes tiennyt mihin minulla piti vastata. Katsoin tuota vain hölmistyneesti.
"Keskityhän neiti Bennet, jos haluat päästä kurssista läpi..." Minä vain nyökkäsin ja yritin pitää ajatukseni opeteltavassa asiassa, mutta heti kun puhelimeni värisi sen merkiksi, että olin saanut viestin lakkasin kuuntelemasta.
Justin: Eiköhän se järjesty ;) Kysyn vielä Scooterilta ja muilta.
Lily: Jes! Ihanaa! Mä kysyn Veralta vielä, niin ja mulla on kauhee ikävä sua!
Justin: Haha, niin mullakin sua<3 (;
"Maa kutsuu!" Vera hihkaisi ja katsoin tuota ihmeissäni.
"Mitä?"
"Ei niin ajatukssisas" Tuo virnuili. "Lähetää syömää, mulla on ainaki ihan kauhee nälkä!"
Nousin ylös ja katsoin Veraan pilke silmäkulmassani.
"Mitä?"
"Mitä sä teet kesälomalla?" Kysyin.
"En tiedä..Kui?" Vera katsoi minua hölmistyneesti.
"Hyvä, koska tästä tulee kaikkien aikojen paras kesä ikinä." Vedin henkeä. "Sä lähet mun ja Justinin kanssa Bahamalle!"
Veran ilme oli näkemisen arvoinen. Justin olisi nauranut itsensä kuoliaaksi, sillä tytön leuka loksahti melkein maahan asti ja näytti siltä kuin joku olisi iskenyt tuolta ilmat pihalle. Sitten Vera alkoi hyppiä ympäri käytävää jota pitkin kävelimme hihkuen ja nauraen.
" LILY SÄ OOT PARAS!!!" 
"Haha, mä tiiän." Sanoin ja iskin silmää.
"Eli sä suostut?"
" Tottakai! Kysyn vaa eka äidiltä, heti kun pääsen kotiin.."
"Eiköhän se sut päästä, tiiä vaikka iskisit Chazin tai Ryanin." Sanoin ja tökkäsin Veraa kylkeen.
" Haha, saa nähdä." Tyttö virnisti takaisin.
Olin onnellinen, tulossa olisi paras kesä ikinä, jos vain mikään ei menisi pieleen. Karistin synkät ajatukset päästäni. Mikään ei voisi mennä pieleen. Eihän?
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com