Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Safir pysähtyi vasta niityllä, joka oli Benin sanojen mukaisesti merkitty karttaan. Hyppäsin alas tuon tukevasta selästä ja päätin lähteä hakemaan Benin, mutta Safirpa ei päästänyt minua lähellekään metsän uhkaavan pimeää reunaa. Istahdin maahan epätoivoisena ja mietin miten minä nyt selviäisin?
Äkkiä kuulin askeleita, joten nousin ylös tähyillen joka suuntaan, sillä en saanut paikannettua mistä ääni tuli. Lopulta jokin hahmo ilmestyi metsänreunasta ja helpotuksen aalto vyöryi ylitseni, kun tunnistin tulijan Beniksi.
”Ben!” Kiljahdin ja ryntäsin halaamaan poikaa joka laskeutui Cactuksen selästä.
”Evelyn!” Poika sanoi ilahtuneena.
”Mitä oikein tapahtui?” Kysyin palaten mielessäni tapahtuneeseen.
”En tiedä, yhtäkkiä alkoi vain sataa nuolia ja yksi niistä osui Cactuksen kylkeen, joten me kaaduimme..”
Katsahdin uljasta mustaa hevosta ja huomasin ikävän näköisen jäljen tuon kyljessä.
”Tuo näyttää aika pahalta..”
”Se näyttää pahalta, mutta on onneksi vain pintanaarmu” Ben sanoi ja taputti Cactusta kaulalle.
Samassa muistin, että Safirkin oli kaatunut, joten ryntäsin tuon luo tarkistaakseni tamman kunnon. Tamman kyljessä oli ikävä viilto, mutta se ei ollut kovin syvä. Silitin luotettavaa ratsuani ja annoin sen sitten laiduntaa rauhassa pimeällä niityllä yhdessä Cactuksen kanssa.

Keräsimme Benin kanssa niityn laidalta kaikki löytämämme oksat, sekä uskaltauduimme jopa menemään metsänreunaan etsimään oksia. Lopulta saimme nuotion tehdyksi aikalailla keskelle niittyä ja istuimme sen äärellä. Katselin tähtiä ja mietin pääsisinkö enää koskaan takaisin kotiin.
”Onko nälkä?” Ben kysyi ja kaivoi repustaan kaksi sämpylää.
”Ihanaa.” Sanoin ja nappasin sämpylän tuon kädestä upottaen onnellisena hampaani siihen.
”Mihin me edes mennään? Tarkoitan, että sota voi kestää monia vuosia… Ei me voida asustella keskellä metsää niin kauaa..”
”Niityn jälkeen tulee metsä, jonka jälkeen joudumme kallioille, missä on paljon puumia..” Ben sanoi kurtistaen kulmiaan. ”Sen jälkeen pitäisi tulla kylä.”
”Puumia.. ”Mutisin ja katsoin hevosia.
”Meidän pitää jättää hevoset muutenhan me tuodaan niille ateria kotiin kuljetettuna!” Sanoin ja siirsin katseeni hevosista Beniin, joka haroi miettiväisenä hiuksiaan.
”Tuota, se ei taida olla kovin hyvä ajatus.. ” Ben viimein tokaisi.

”Miksei?” Kysymystäni seurasi syvä hiljaisuus ja jotenkin minusta tuntui, etten edes haluisi tietää vastausta.
”Ben..”
”No, ne puumat eivät ole mitään tavallisia. Ne syö muutakin kuin eläimiä…” Benin sanat saivat vatsani tipahtamaan läpi jalkojeni.
”Ne siis syö ihmisiä..” Jatkoin Benin lausetta järkyttyneesti ja poika vain nyökkäsi.
”Eikö ole mitään muuta reittiä…?”
”Ei.”
”No ei kai se auta kuin mennä käveleväksi pihviksi sitten..” Tokaisin kuivasti ja Ben naurahti.
”Mikä nyt niin huvittavaa on?” Tiuskaisin pojan nauraessa yhä enemmän.
”Pihviksi..” Tuo tirskahti.
”No mutta tottahan se on!” Virnistin.
”Sanoit sen vaan niin huvittavasti.” Tuo virnuili takaisin minun haukotellessa suu ammollaan.
”Väsyttääkö?” Poika kysyi johon vastasin nyökkäyksellä.
”Nuku vaan, minä voin pitää vahtia.” Sen enempää vastustelematta annoin itseni kaatua selälleni ja vajota uneen.

Evelyn.. Evelyn…auta…
Nimeäni kuiskattiin kielellä, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut muuta kuin unissani. Enkä osannut sanoa, mitä kieltä se oli. Yritin pimeydessä etsijä avuntarpeessa olevaa, mutta en nähnyt mitään. En yhtään mitään. Pimeys kietoi minut otteeseensa, tuntui puristavan minua lujempaa. Tunsin olevani hyvin pienessä tilassa, kunnes näin valoa. Keskellä pimeyttä oli pöytä, jossa oli tiimalasi. Tiimalasi oli suuri. Varmaan suurin koskaan näkemäni ja jäin hetkeksi ihastelemaan sen kaneutta. Kultaiset reunukset, jotka hohtivat taianomaisesti ja hiekkakin näytti kevyeltä, aivan kuin se olisi jotain kultaista pölyä. Se valui alaspäin ja katsahdin ylöspäin. Jäljellä oli vielä puolet hiekasta. Aloin pohtia ja tajusin, että kyse oli ajasta. Ajasta, joka oli selvästi loppumassa kesken.

©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com