Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tears and goodbyes
 
 
Lily
 
"Lily!" Äitini huhuili alakerrasta.
"Niin?"
"Vera tuli!"
Samassa näin parhaan ystäväni seisomassa huoneeni ovella tyrmäävän näköisenä. Vaaleat pitkät hiukset sointuivat täydellisesti tuon turkoosiin mekkoon.
" Vau, sä oot upee!" Sanoin ja hymyilin.
" Haha, ootahan vain kun mä pääsen sun kimppuus! Varo vaan ettei Joshua iske silmäänsä taas suhun.. " 
" Haha, hyvä vitsi. En vaihtais Justinia mistään hinnasta kehenkään niin tolloon kuin Joshua. Aivan varmasti se taas vinkuu Ashleyn perään heti kun tämä lemppaa sen nykyisensä.. mikä Mike olikaan.. " Sanoin silmiäni pyöritellen ja kiskaisin oman pukuni päälle. 
" Tottakai Ashley iskee kiinni jokaiseen uuteen kundiin jotka vaan uskaltautuu meidän kouluun ja näyttää vähänkin hyvältä.. " Vera sanoi.
" ..Tai harrastavat jalkapalloa tai jotain muuta urheilua.. " Minä jatkoin ja kävelin huoneessani olevan kokovartalo peilin eteen. Olin valinnut asukseni olkaimettoman turkoosin mekon, vähän samantyylisen kuin Veralla, paitsi tosiaan, ne olkaimet puuttuivat. Sitten Vera ohjasi minut istumaan ja alkoi kihartaa vaaleita pitkiä hiuksiani.
" Enkä mä antais sun päästää otettas Justinista. Oikeesti Lily, te ootte vaa nii hyvä pari!" Vera sanoi haroen hiuksiani hellävaroen. Asetellen ne huolellisesti kihartimelle, joka hehkui kuumuutta päänahkaani asti.
" Kiitti. Enkä mä ois niin idiootti että tekisin mitään sellasta, mut mä vaan mietin. Eikö se häiritse sua kun mä seurustelen maailman kuuluisimpiin kuuluvan pojan kans?" Kysyin. Vera hiljeni hetkeksi.
" Ääh, en. En mä oo. Siis joo kyl mä oisin aivan älyttömän ilonen jos mä oisin sä.. mutta sä ansaitset tän kaiken sen jälkeen mitä sä oot joutunu kestään." Vera sanoi ja upposin ajatuksiini hetkeksi. Vanhempieni ero ja tämä koko Joshua draama oli tosiaan rasittanut minua aika paljon ja nyt kun asiat olivat vihdoin taas alkaneet loksahdella paikoilleen eikä kidnappaus enää vaivannut yöuniani, pystyin hymyilemään aidosti ja sanomaan, että olin onnellinen. 
 
Hetkeä myöhemmin katselin itseäni peilistä, mutta en ollut tunnistaa peilikuvaani, jos se edes oli minun peilikuvani. Tyttö joka tuijotti minua peilistä hehkui suorastaan onnesta, vaaleat pitkät kiharretut hiukset laskeutuen yli olkapäiden.
" Mennään!" Vera sanoi ja virnisti selvästi tyytyväisenä aikaansaannokseensa. Nappasin laukkuni ja hipsin alakertaan.
 
Ilta hämärsi jo ja kylmä ilma pureutui luihin ja ytimiin. Inhosin syksyä, mutta sitäkin enemmän talvea. Kävelimme Veran kanssa parin korttelin päähän ja olimmekin jo koululla. Tunnelma oli katossa ja ovella näimme Erickin ja Joshuan jotka virnuilivat toisilleen. Joshuan katse kääntyi minuun hyvin hitaasti ja katselin tuon eleitä kiinnostuneena. Pojan kasvot valahtivat hetkeksi ilmeettömäksi kunnes tuo kokosi itsensä ja sai huulensa kaartumaan mitä suloisimpaan hymyyn.
" öö.. hei.. " Joshua sanoi kuulostaen ihan ihmeelliseltä. Kova ulkokuori oli tipotiessään ja en ollut edes tunnistaa poikaa.
" Hei. " Vastasin hymyillen rennosti.
" Vau, tuota.. " Poika takelteli. " Oletpas nätti tänään."
Naurahdin ja käännyin sitten Veran puoleen joka katsoi minua vihjailevasti. Huitaisin tuota rennosti kädelläni ja kävelimme sisälle.
Ihmiset katsoivat meitä oudoksuen ja pystyin jo kuvittelemaan ne kaikki juorut. 
" Tuuks tanssii?" Joshua kysyi. Yllätyin ja pahasti enkä hetkeen oikein osannut sanoa mitään. Päätin kuitenkin suostua ja nyökkäsin hieman epäröiden. Miksipä minä en seuralaiseni kanssa saisi tanssia? Eihän se ollut väärin? Seuraavassa sekunnissa olinkin jo tanssilattialla kaikkien muidenkin tavoin, täysin Joshuan vietävissä. Poika oli erittäin komea tummine hiuksineen, jotka oli aseteltu söpösti pystyyn, mutta täysin mitätön Justiniin verrattuna. Ikävä vihlaisi vatsaani, mutta päätin etten antaisi sen pilata iltaani.
Aluksi oloni oli todella kiusaantunut ja epämukava, varsinkin kun näin Ashleyn täydellisen hahmon, joka suorastaan erottui silmiinpistävästi muista. Tytön seuralainen oli myös erittäin edustava ja näytti nauttivan täysin Ashleyn seurasta. Käänsin katseeni etsiäkseni Veraa, mutta ei minun kauan tarvinnut etsiä, sillä tyttö oli Erickin kanssa melkeinpä meidän vieressämme. Vera näytti todella onnelliselta ja kaikki tuntui kerrankin sujuvan, paitsi, että minun seuralaisenani pitäis olla Justin eikä Joshua.
 
Ilta kului yllättävän nopeasti ja seuraamme liittyi koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä. Lopulta tuli viimeisten hitaiden vuoro ja Joshua katsoi minua odottavasti. Minä vain hymyilin takaisin ja hetken, vain hetken kaikki oli niinkuin ennenkin. Aivan kuin olisin vain normaali tyttö, joka seurusteli ihan normaalin pojan kanssa.
Joshua kietoi kätensä ympärilleni. Siitä oli pitkä aika kun olimme olleet viimeksi näin lähekkäin ja väistämättä kaikki muistot yhteisestä ajastamme tuli mieleeni. Emme kumpikaan puhuneet mitään, katselimme vain toisiamme hymyillen. Miksi en aiemmin ollut huomannut Joshuasta tätä puolta? Poika osasi olla kovis ja tunteeton tolvana, mutta sen kovan kuoren alla piili kultainen sydän. Sydäntäni kirpaisi ikävästi, koska ajatukseni olivat ajautumassa vaarallisille urille. Kappale lipui päätökseensä juuri sopivasti kun Joshuan pää alkoi uhkaavasti tulla lähemmäs omaani. Seisoimme jo melkein otsakkain, mutta sitten minun onnekseni valot syttyivät ja äsköisen hetken taianomainen ote minusta irtosi ja vetäydyin kauemmas.
" Kiitos seurastas, oli tosi kivaa. " Sanoin hymyillen.
" Hei, tuota.. lähtekää Veran kans mun ja Erickin kans jatkoille?"
" Jatkoille.. ?" Sanoin epäilevästi. 
" Joo, meille. "
" En tiiä.. "
" Pliiis Lily, siit on nii kauan ku oon saanu viettää aikaa sun kans ja mä tiedän et sä haluut.. " Joshua kuiskasi lopun korvaani niin että tuon hengitys kutitti ihoani tai pitäisikö sanoa poltteli.
" Okei." Sanat lipsahtivat suustani sen kummemmin miettimättä ja kaduin niitä samantien. Tosin oli liian myöhäistä ottaa niitä takaisin, poika lähti johdattamaan minua väkijoukon läpi ulos. Toisaalta, en edes halunnut väittää vastaan, mutta irrotin kuitenkin tuon otteen kädestäni. Se ei näyttäisi hyvältä lehdissä, puhumattakaan Justinin silmissä.
" Entä Vera.. " Aloitin, mutta Joshua työnsi minut autoon.
" Shh, ne on jo todennäköisesti siellä. Ainakin mä sovin Erickin kanssa, että tavattas siellä."
Auto nytkähti eteenpäin, enkä tuntenut etupenkillä istuvia, mutta todennäköisesti hekin olivat koulussamme.
 
Automatka ei ollut pitkä ja hetken päästä olimmekin jo Joshuan talolla. Olin toki käynyt siellä ennenkin, joten paikka oli minulle hyvinkin tuttu. Sisälle päästyäni näin Veran ja Erickin ja huokaisin helpotuksesta.
Seuraavaksi minulle tungettiin käteen muki, jossa oli jotain kitkerältä tuoksuvaa nestettä.
Katsoin Joshuaa kysyvästi, mutta tuo vain kohotti omaa juomaansa ja kumosi sen alas kurkustaan samoin kuin Vera ja Erick. Tein saman perässä ja irvistykseni sai kaikki nauramaan. Seuraavaksi menimme olohuoneeseen jossa oli Jennifer ja Allison. Ashleyn uudet parhaat ystävät, tai no palvelijat oikeastaan.
Ilta jatkui hauskoissa merkeissä enkä muistanut milloin viimeksi olisin nauranut näin paljon. Juoma, mitä ikinä se sitten olikin alkoi menemään päähän ja tunsin oloni erittäin huvittavaksi. En voinut lakata nauramasta ja pian löysinkin itseni lattialta makaamasta. 
" Lily, sä oot ihan sekasi." Joshua naurahti ja ojensi kätensä auttaakseen minut ylös lattialta.
" Voi anteeksi, mut se taitaa olla ihan vain sun vikas. " Sopersin ja tartuin tuon käteen. Poika vetaisi minut ylös niin äkisti että maailma pyöri silmissäni, mutta Joshua otti minut kiinni, ennen kuin kaaduin uudestaan. Vera, Erick , Jennifer ja Allison olivat lähteneet pihalle. Joshua tiukensi otettaan minusta ja minä tuijotin tuota silmiin. Minut valtasi outo halu koskettaa tuon poskea ja ennenkuin edes tajusin olin sen tehnyt. Sormenpäitäni kihelmöi oudolla tavalla.
" Lily, kai sä tajuut, että mä edelleen välitän sust. " Joshua sanoi ja nojautui lähemmäksi. Pojan otsa oli omaani vasten ja tuon hengitys tuntui huulillani.
" Joshua, mäki välitän sust. " Sanoin ja nojauduin suutelemaan poikaa. Tuon huulet omillani tuntuivat väärältä, mutta samalla niin täysin vastustamattomilta, että en voinut perääntyä. Pojan kieli kutitteli alahuultani ja olin täysin tuon lumoissa.
Tuon ote lantiostani tiukkeni ja minä haroin tuon hiuksia käsilläni. En tiedä kuinka paljon aikaa kului, mutta lopulta vetäydyimme toisistamme. Sydämeni hakkasi paniikin vallassa kun tajusin mitä olin mennyt tekemään.
" Mä en voi tehä tätä Joshua.. " Sanoin.
" Miks et?"
" Mä seurustelen, jos et muista." Tokasin kylmästi ja kävelin ovelle. Avasin sen raivoissani ja kävelin sykyiseen ilmaan Joshuan jäädessä huutelemaan perääni.
 
 
Justin
 
Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Olin yrittänyt koko illan tavoittaa tyttöä ja kieltämättä hermostuneisuus valtasi mieleni. Istahdin päivittämään twitteriä ja selailemaan kuvia Lilystä miettien missähän tyttö mahtoi olla. Kaipaus tuntui pistolta sydämessäni.
Havahduin ajatuksistani kun silmiini pisti otsikko:
Justin Bieberin tyttöystävä nähtiin vieraan miehen kanssa
Taas jotain liioiteltua juttua. Ajattelin kuitenkin painaen linkistä ja kappas vain, eteeni avautui kuva jossa oli Lily, aivan järkyttävän kauniina, mutta se ei ollut syy miksi järkytyin vaan se että kuvassa Lily suuteli selvästi jotain toista poikaa. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja tuntui pysähtyvän lopulta kokonaan. Miten tyttö saattoi? Vatsassani velloi ja paniikki huokui ylitseni aaltoina. Lysähdin voimattomana tuolilleni ja lähetin Lilylle yhden viestin. Vain yhden, jonka jälkeen poskeani pitkin valui kaksi kyyneltä. Miksi? Miksi Lily?
 
Lily
 
Heräsin järkyttävään päänsärkyyn ja huimaukseen. Hiukseni olivat sekaisin ja meikit pitkin poskia. Katsellessani surkeaa peilikuvaani muistin mistä tämä johtui. Toivoin sen olevan vain pahaa unta, mutta ei olin eilen itkenyt itseni uneen. Ehkä Justin ei saisi tietää koskaan, mutta pystyisinkö minä ikinä elämään tämän asian kanssa? Kiedoin hiukseni poni hännälle ja puhdistin eiliset meikit. Otin kännykkäni ja avasin sen. Se oli ilmeisesti jossain vaiheessa sammunut.
Samassa puhelimeni värähti ja päästi äänimerkin mikä tarkoitti sitä, että olin saanut viestin. Se oli Justinilta. Syyllisyys vihlaisi sydäntäni ja avasin viestin aavistamatta mitään pahaa.
 
Lily, sä tiiät mä rakastan sua ja tekisin mitä vaan sun takia. Mä todella luulin, et sä tunsit samoin mut.. ei tuo näytä siltä. Mä luulin voivani luottaa suhun! Mä luulin, että mä riitän sulle, mutta ei.. Mä en enää tiiä mitä tehdä, tai sanoa, mutta oon aivan älyttömän pettyny suhun. Miten sä voit tehä mulle näi?
Viestin perässä oli linkki ja painoin sitä tärisevin käsin. Kun kuva avautui silmilleni paniikki huokui ylitseni hyökyaallon lailla. Tunsin vajoavani pohjattomaan kuiluun. Tämä ei voinut olla totta. Kuka ihme oli ottanut kuvan jos kaikki olivat olleet pihalla? Kuva oli otettu eteisen suunnalta ja se oli järkyttävän selvä, mutta kuka tekisi näin? Ja tuo teksti minkä Justin oli kirjoittanut, viilsi sydäntäni. Jokainen sana sai minut voimaan pahoin, aivan kuin kirjaimet olisivat neuloja jotka pistelisivät minun sydäntäni. Samassa yritin soittaa Justinille ja vastoin odotuksiani tuo vastasi.
" Mitä." Pojan ääni oli kylmä ja se sai minut tolaltani.
" Justin, mä en ollu selvin päin.. Joshua juotti.."
" Joshua. Mä niin arvasin tän." Justin keskeytti kiivaasti.
" Lily mite sä saatoit tehä mulle näin?! Tajuuks sä mitä tää tekee esimerkiks mun maineelle puhumattakaan meidän suhteelle?" 
" Justin.." Yritin saada puheenvuoroa, mitä poika ei kuitenkaan sallinut.
" Ihan oikeesti. Mä luulin, et mä voin luottaa suhun.."
" Niin sä voitki!" Sanoin kyynelien päästessä valloilleen.
" No en näköjään voi!" Pojan jokainen sana huokui vihaa ja tuskaa. Enkä tiennyt enää mitä tehdä.
" Mä en oikeest halunnu että tää menee näi. Mä rakastan sua, mutta en tiiä mitä tapahtu."
" Lily, ehkä meidä pitäs pitää taukoo.." Justin sanoi ja totisest tunsin sydämeni jäätyvän.
" Ei ! " Melkein kiljaisin.
" En mä pysty tähän. Tajuuks sä, että mä en pysty luottaan suhun enää? Sä oot siellä ja mä tääl enkä mä voi tietää mitä sä siel puuhaat ja näköjään mul on syytä epäillä kaikkee. Tää ei vaan toimi näin. "
" Justin, älä tee näi. Mä tiiän mä mokasin pahasti, mut en mä kestä jos.. "
" Lily, ihan oikeest, mä en jaksa puhua täst enää mä oon päätökseni tehny ja nyt ainaki aluks mä tarvin taukoa täst suhteest. Säkin näköjää tarviit aikaa miettii mitä sä oikeest haluut. "
" Okei. " Sanoin itkusta tärisevällä äänellä. 
" Mun pitää mennä.. " Justin sanoi ja puhelu katkesi. Tuntui siltä kuin olisin vajonnut pimeään kuiluun enkä voinut käsittää tätä. En ollenkaan. Miksi olin niin tyhmä?
Puhelin tipahti käsistäni lattialle hajoten palasiksi, mutta en jaksanut välittää. Millään vaan ei tuntunut olevan merkitystä enää. Lopulta vajosin tilaan missä en enään voinut itkeäkään. Kyyneleitä ei vaan tullut ja minä jähmetyin paikoilleni. En voinut liikkua, en edes räpäyttämään silmiäni. Minuun sattui, sattui koko ajan vain enemmän enkä voinut tajuta mitä olin mennyt tekemään. Justin oli jättänyt minut. Tai no okei, ei jättänyt jättänyt, mutta kokemuksesta tiesin, että "tauko" merkitsi yleensä loppua vain hienommin sanottuna. Tuntui, että kaikki oli nyt loppu eikä minulla ollut mitään mitä olisin odottanut elämältäni. Oloni oli tyhjä. En tuntenut, en nähnyt, en kuullut. Hengitin sisään ja ulos, mutta silti mikään ei muuttunut.
Olin täydellisesti hukassa. En edes päiväkirjaan saanut sanoja, tuijotin vain monta tuntia tyhjää paperia, kunnes kirjoitin lauseen mitä en olisi ikinä halunnut kirjoittaa: Pahoin pelkään, että Justin jätti mut.. 
Sen jälkeen oloni pahentui enkä voinut kuin itkeä hillittömästi suruani.

Tämä on Finding Me:n päätös osa. Jatkuu seuraavassa osassa joka kantaa nimeä Finding you.
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com