Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Next to you
 
 
 
Lily:
 
Nostin viimeisenkin matkalaukun sängylleni. Lentoani oli jostain syystä siirretty seuraavaan aamuun, mutta eipä tuo minua haitannut. 
" Lily ? " Katsahdin ovelle äänen suuntaan ja näin Pattien oveni suussa.
" Niin ? " 
" Laittaudu valmiiksi, lähdetään syömään jonnekin. " Tuo ehdotti hymyillen. Joskus minusta tuntui, että Pattie oli tavallaan kuin toinen äitini. Enkä pitänyt sitä pahana asiana, en todellakaan, vaan minusta se oli tavallaan lohduttavaa. Ainakin tässä tilanteessa. Nyökkäsin hymyilen ja vetaisin vaaleat hiukseni auki. Harjasin ja suoristin hiukset sekä meikkasin vähän. Sitten etsin jotain sopivaa päälleni. Päädyin pillifarkkuihin ja valkoiseen huppariini. Vielä vilkaisu peiliin jonka jälkeen menin alakertaan, missä Pattie minua jo odottelikin. Istuin autoon etupenkille ja katselin ikkunasta ulos haikeana painaen mieleeni millaista täällä oli, jotta muistaisin sen koko loppu elämäni. Hetken kuluttua Pattie kaarsi ison konserttihallin pihaan ja olin ihmeissäni. Meidänhän piti mennä syömään? Samassa oivalsin kuitenkin, että kai me haettaisiin Justinkin mukaan. Astelimme halliin sisälle. Musiikki kaikui korviini ja tunnistin samantien Justinin u smile i smile biisin melodian. Se sai minut hymyilemään niin kuin aina. Menimme takahuoneen kautta vip alueelle, jossa oli pari fania vip lappuineen seisomassa haltioituneina. Seurasin tyttöjen katseita ja näinkin Justinin lavalla. Sydämeni oli pysähtyä. Taas kerran poika teki sen. Sai minut haukkomaan henkeäni hämmästyksestä ja tietynlaisen suloisen jännityksen kutittelemaan vatsanpohjaani. Tuo oli vain niin täydellinen lavalla laulaessaan. Poika oli täysin toisessa maailmassa lavalla ja nautti täysin siemauksin joka hetkestä. Kappale lipui päätökseensä huikeiden aplodien ja vislausten saattelemana. 
" Vielä yks biisi on jäljellä, ja sitä ei oo esitetty ennen tätä missään. Sen nimi on Next to you. Kappale on mulle henkilökohtaisesti tosi tärkeä. Aplodit Chris Brownille, joka suostu yhteistyöhön mun kanssa. " Sali raikui Chrisin astuessa lavalle. Samassa melodia alkoi ja kuullessani sanat, tunsin kylmät väreet selässäni.
You’ve got that smile,That only heaven can make. 
i pray to God everyday,that you keep that smile.
Tunnistin kappaleen samantien, vaikka en ollut ikinä kuullut Justinin laulavan sitä, muistin vain sen lehtiön johon poika oli kirjoittanut tämän laulun. Juuri kun luulin, ettei mikään voisi olla täydellisempää poika tuli ja vetas mut lavalle. 
you are my dream, There’s not a thing I won’t do.
I’ll give my life up for you, Cos you are my dream.
Laulaessaan tuo katsoi minua silmiin ja en voinut estää paria kyyneltä vierimästä pitkin poskeani. En voinut uskoa tätä. Tuo lauloi minulle, vaikka koko areena oli täynnä minua paljon kauniimpia tyttöjä, jotka olisivat antaneet mitä tahansa päästäkseen tilalleni. Oli vaikea uskoa, että minä keskinkertainen elämän ruhjoma tyttö olin yksi miljoonasta, joka pääsi kokemaan tämän. Varovasti, kuin peläten, että menisin rikki, Justin nosti kätensä ja pyyhki kyyneleet poskiltani. Yleisöstä kuului kohahduksia, mutta tällähetkellä tuntui kuin koko areena olisi kadonnut. Kuulin vain musiikin ja sanat, jotka lipuivat Justinin huulilta.
And baby, everything that I have is yours, You will never go cold or hungry.
I’ll be there when you’re insecure, Let you know that you’re always lovely.
Girl, cos you are the only thing that I got right now
 
One day when the sky is falling, i’ll be standing right next to you,
Right next to you. Nothing will ever come between us,
I’ll be standing right next to you, Right next to you.
Justin katsoi minua suoraan silmiin laulaessaan. Sanat merkitsivät meille molemmille vain niin paljon. Ehkä kidnappaus ei ollutkaan tehnyt meitä etäisemmiksi, vaan tosiasiassa lähentänyt meitä? Ehkä minä voisin luottaa siihen, että tuo pysyisi vierelläni, mitä ikinä tapahtuisi. Laulun lopun häämöttäessä Justin vetaisi minut vielä lähemmäksi ja lauloi viimeisen säkeen:
You’ve got that smile, That only heaven can make.
I pray to God everyday, To keep you forever.
Viimeinen lause jäi kaikumaan päähäni, koska tajusin mitä tuo sanoilla tarkoitti. Justin oli ollut vähällä romahtaa, kun selviytymiseni oli vielä ollut epävarmaa. Tuon silmät kiilsivät hiukan, mutta yhtäkään kyyneltä ei vierähtänyt pojan poskille. Olisin vain halunnut halata poikaa. Tässä ja nyt, mutta päätin säästää sen tuonnemmaksi. Unohtamattakaan taukoa suhteessamme, mutta tätä ei toisaalta voi tauoksi kutsua, vai voiko? En tiennyt, tällähetkellä ajatuksissani ei tuntunut olevaan mitään järkeä. Justin kiitti yleisöä ja veti sitten mut mukanaan takahuoneeseen. 
" Justin.." En tiennyt oikein miten jatkaa vaan päätin halata tuota. Sen kummemmin ajattelematta kietaisin käteni tuon ympärille haudaten kasvoni tuon huppariin. Hämmästyksestään toivuttuaan tunsin tuonkin kietovan kätensä ympärilleni.
" Ole hyvä vain.. " Tuo kuiskasi. Hymyn pystyi jopa kuulemaan pojan äänestä.
" Milloin sä kirjoitit tuon laulun?" Kysäisin nostaen pääni ja katsoen tuota silmiin.
" No.. kun sä olit kidnapattuna.. ja sitte ku olit sairaalassa. Mä istuin sun sängyn vieressä ja katselin ku sä nukuit...ja kirjotin.."  Minä halasin poikaa uudestaan, koska tuo näytti siltä kun voisi romahtaa minä hetkenä hyvänsä.
" Mä en tiiä mitä mä voisin sanoa muuta ku että mä rakastan sua. " Sanoin ja tarkoitin sitä nyt enemmän kuin koskaan. Justin oli löytänyt minut. Auttanut minut jaloilleni ja nostanut ylös pohjalta, minne Joshua oli minut heittänyt kuolemaan. Justinille voisin antaa sydämeni ja edes toivoa, että poika ei palauttaisi sitä rikottuna takaisin.
" Mäkin rakastan sua Lily. Et ees tajuu kuinka paljon, ja mä en enään koskaan halua nähä sua sellasessa kunnossa... en enää koskaan. Se oli jotain niin kamalaa, että mä en pysty ees sanoin sitä kuvailemaan. Sun pitää luvata, että ku sä meet kotiis ja kouluun, niin pidät itsestäs huolta. Niin ja muistat, että mä rakastan sua. ja tarkotan mitä mä sanon. " Sanat sai perhoset lentelemään villisti vatsassani. 
 
Justin
 
Aamulla lähdimme lentokentälle. Haikein mielin. Kerrankin jopa Chaz ja Ryan olivat hiljaa eivätkä kinastelleet tai heittäneet läppää jostain turhan päiväisestä. Päästyämme lentokentälle autoin Lilyä tuon kassien kanssa ja muistelin viime käyntiäni täällä. Se oli silloin kun aloimme tekemään elokuvaa. Scooter, Pattie, Chaz ja Ryan mutisivat hyvästinsä, mutta minä etsin vielä sanoja. Yritin epätoivoisesti löytää niitä, mutta kun totesin, ettei niitä tähän tilanteeseen löytynyt  päädyin sanoista tekoihin ja hetken mielijohteesta- ja tunnetilastakin, painoin huuleni tytön huulille. Aluksi tuo jännittyi, ehkä siksi, että tekoni oli varsin odottamaton ja varmasti aiheutti myös pienen pelkotilan, mutta lopulta tuo kuitenkin vastasi suudelmaan.
Olisin voinut jäädä tähän ikuisesti, mutta joku-ilmeisesti Chaz- häiritsi tätä hetkeä.
" Tuota, jos sä et nyt mee nii myöhästyt lennolta, ajattelin vaan ilmoittaa..." Lilyyn tuli vauhtia, tuo nappasi laukkunsa pyyhkäisten pari kyyneltä poskeltaan hymyillen sitten, merkiksi, että kaikki on okei. Sen jälkeen tuo katosi ihmismassaan, joka tuijotteli meitä silmät suurina. Olin jo melkein unohtanut, että olin Justin Bieber. Jäin tuijottamaan eteeni, kuin toivoen, että voisin kelata ajassa taakse päin. Ikävä valtasi minut jo nyt, joten oli hankala miettiä edes kokonaista kuukautta. Olin luvannut mennä Lilyn luokse New Yorkiin ja jos törmäisin siihen Joshuaan tai mihin lie niin potkisin siitä idiootista ilmat pellolle. Hymähdin omalle ajatukselleni ja huomasin Chazin ja Ryanin virnuilevan.
" Tä? " Kysyin.
" Johan sä palasit tähän hetkeen.." Ryan sanoi.
" Me luultiin, että sua pitää ainakin lyödä kunnolla turpaan, että palaat takaisin tähän maailmaan, mutta ihmiset ois ehkä vähän tuijottaneet, paitsi, että ne tuijottaa jo valmiiksi.. kiitos sun ja Lilyn.. " Chaz virnuili. Minä pyöritin silmiäni. Tyypillistä Chazia.
 
Parin tunnin päästä olin lopen uupuneena menossa kohti Kanadaa. Kotona oli aina kiva käydä, sinne kun en usein päässyt.
" Mikä on?" Äitini kysyi huomatessaan apean mielentilani.
" Äh, ei mikää.." Huokaisin. Ajattelin sitten mitä tahansa, Lily palasi mieleeni.
" Justin, ei se ole kun kuukausi ja näet Lilyn taas.. tosin ymmärrän että ero ottaa koville, varsinkin sen jälkeen mitä tapahtui.. " Nyökkäsin vain kun en jaksanut puhua. En tiennyt tosiasiassa mitä sanoa, koska tunnetilaani oli hankala kuvailla. 
" Lento 245 Kanadaan, laskeutuu 10 minuutin kuluttua, pyydämme matkustajia kiinnittämään turvavyöt."  
" Home Sweet home. Canada here i come.." Mutisin kiinnittäen turvavyöt.
 
Lily
 
Istuin autossa matkalla kotiin. Sää oli sateinen ja katselin vesipisaroita, jotka valuivat pitkin auton ikkunoita. Kirjoitin päiväkirjaani:
Mä en tiiä enää mitä ajatella tai tehdä. Mun sydän vaa jäi Justinin luo. Musta tuntuu kuin puolet musta ois poissa. Olo tuntuu tyhjältä..Aivan kuin heräisin hyvästä unesta, mut sen mä kuitenkin tiedän, että jos tää oli unta, niin se oli elämäni paras uni ja en ois halunnut herätä.
Puhelimeni päästi äänimerkin merkiksi siitä, että olin saanut viestin.
Justin:  Hei kaunokainen, menikö lento hyvin? :) I miss u <3
Viesti sai minut hymyilemään ja vastasin siihen kiireesti.
Lily: Hyvin, ja i miss u  too <3 ;)
 
Parin tunnin kuluttua olin kotona. Vein laukkuni huoneeseeni ja aloin purkamaan niitä. En halunnut olla hetkeäkään ilman tekemistä, koska silloin saisin aikaa ajatella ja kun olisin saanut aikaa ajatella, olisin varmasti alkanut itkemään, vain koska minulla oli niin ikävä Justinin luo. Tuon turvalliseen syliin. Pojan turvallisen sylin sijaan joutuisin ensiviikolla kouluun katsomaan Joshuan naamaa ja kuuntelemaan tuon flirtti yrityksiä, joissa jokainen sana vain käänsi veistä haavassa. Jokainen kosketus olisi vain suolaa haavoihin, jotka Justin oli jo osittain pystynyt parantamaan. Viskasin tyhjän matkalaukun nurkkaan ja päätin, etten koskaan vuodattaisi enään kyyneltäkään Joshuan takia. Miksi enää vuodattaisin kun Justin oli vierelläni. En välittänyt siitä, että media pyöri ympärilläni, niin ehkä yhden idiootin ignooraaminenkin onnistuisi yhtä hyvin kuin parin kymmenen toimittajan. Sammutin valot ja kömmin sänkyyni. Kerrankin voisin sulkea silmäni hymyillen, enkä nukahtaa kyyneleet silmissä. Se kaikki oli yhden pojan ansiosta, pojan joka oli tällähetkellä kaukana tekemässä sitä mitä tuo rakasti. Laulamassa asioista, joista oli vaikea puhua, joita oli vaikea muuntaa sanoiksi.
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com