Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tähän ei sanat riitä
 
 
Lily:
 
Istuskelin huoneessani, paksuun huppariin kääriytyneenä ja odotin Justinia pelonsekaisin tuntein. Olin pystynyt puhumaan tuon äidille, mutta vaivoin hänellekkään. Mieluiten olisin vain vaiennut asiasta ja unohtanut, antamatta Justinin tietää mitään, mutta koska Pattie vaati minua kertomaan, minun oli pakko. Käärin hupparin hihaa ylöspäin ja tuijotin oikean käteni viiltoja ja mustelmia. Vaimean koputuksen kuullessani vetäisin hihan alas ja katsahdin ovelle, jossa Justin seisoi kysyvän näköisenä. Poika tuijotti minua ja minä tuijotin takaisin, mutta kumpikaan ei saanut sanaakaan suustaan. Tein tilaa sängylleni, jotta tuo pystyisi istumaan viereeni samalla mietin miten asiani sanoisin. Hei Justin tuota, minut on raiskattu noniin nyt se on sanottu. Ajattelin päässäni sanoja valmiiksi, mutta kun avasin suuni suljin sen samantien, koska sanat katosivat päästäni kuin savuna ilmaan.
" Niin.. tuota sulla oli jotain kerrottavaa ?" Justin sanoi kohottaen kulmiaan. Purin huultani, hermostuneena. En iki päivänä saisi niitä sanoja ulos suustani, kun pystyin edes vaivoin ajattelemaan tapahtunutta.
" Joo... tuota...itseasiassa, ei enään mitään. " Ehei. En ollut valmis vielä. Miten tuo suhtautuisi? Se tässä pelottikin eniten ja vielä enemmän pelotti se, etten kestänyt tällähetkellä edes halausta Justinin äidiltä, Justinista puhumattakaan. Poika oli ilmiselvästi liian väsynyt inttämään aiheesta kanssani, vaikka tiesi varmasti minun valehtelevan. Justin siirtyi lähemmäksi ja kavahdin kauemmaksi tahtomattanikin. Eihän se ollut Justinin vika, ei tuo ollut tehnyt minulle mitään väärää.
" Ooks sä okei ? " 
" Joo.. väsyttää vain, taidankin tästä tuota laittaa nukkumaan.. " Sanojani seurasi kiusallinen hiljaisuus, koska normaali olosuhteissa me oltais halattu tai jotain, mutta ilmeisesti meidän välille oli tulossa muuri ja se oli täysin omavikani.
" .Okei. Hyvää yötä sitten. " Justin sanoi selvästi ihmetellen käytöstäni ja lähti huoneeseensa, mutta vasta kun kuulin kolahduksen merkkinä siitä, että pojan huoneen ovi oli kiinni, hipsin alakertaan Pattien luo. Nainen katsoi minua kysyvän näköisenä ja minä pudistin päätäni.
" En mä pysty... " Sanoin hiljaa riipputtaen päätäni. 
" Sä tarviit vaan aikaa, anna itselles aikaa, mutta muista, että Justinin kuuluu tietää tästä, muuten voi tulla vaikka minkälaisia väärin käsityksiä. "
" Mä tarviin ehkä tauon kaikesta. " Huokaisin surkeana.
" No jos tuntuu siltä, niin älä epäröi vaan sano se suoraan...Kyllä minä uskon, että Justin ymmärtää vaikka ei syytä tietäisikään ." Pattie totesi hymyillen lohduttavasti. Naisen kanssa oli vain helppo puhua kaikesta, Justinilla oli varmaan maailman paras äiti. Jokin hymyn tapainen hiipi omillekin kasvoilleni ja painelin sitten väsyyneenä yläkertaan nukkumaan.
 
Näin painajaisia, joissa juoksin karkuun, mutta aina minut saatiin kiinni. Olin siksi puolinukuksissa kun raahauduin aamiaiselle puoli yhdeksän aikaan. Tänään oltiin menossa katsomaan elokuvamme ensi-iltaa ja sitten parin päivän päästä, minä lähtisin takaisin kotiin. Vera oli varmasti innoissaan jo. Parasystäväni ja äitini olivat soitelleet kilpaa minulle, lähes viiden minuutin välein vain tarkistaakseen, olenko kunnossa.
" Huomenta kaunokainen " Justin hymyili tullessaan vastaan käytävällä, tuo oli aikeissaan kietaista kätensä ympärilleni, mutta taas refleksinomaisesti kavahdin kauemmas. 
" Mikä on ?" Tuo kysyi ja etsin kuumeisesti jotain lähelle totuutta menevää vastausta.
" Ei kun olen vähän kosketus arka vielä" Sanoin loihtien virnistyksen kasvoilleni. Poika hymyili anteeksi pyytävästi ja menimme käsikädessä aamupalalle. Ihme etten saanut siitä kohtausta.
 
Syötyämme Justin raahasi mut pelaamaan monopolia Chazin ja Ryanin kanssa. Suostuin vastahakoisesti ja istahdin olohuoneen lattialle. Yritin hymyillä ja nauraa, mutta ilmeisesti esitykseni jäi aika heikoksi, koska Justin katseli minua vähän väliä huolestuneesti. Chazin voitettua kolmannen kerran peräkkäin lähdimme studiolle Justinin kanssa. Justin oli ilmeisesti tekemässä uutta biisiä ja jostain kumman syystä minä en saanut mennä kuuntelemaan sitä vaan jäin odotushuoneeseen. Aikani kävi hiukan pitkäksi, mutta Justin ei halunnut jättää minua talolle. Odotellessani lueskelin lehtiä ja Justinin tauoilla juttelimme niitä näitä.
" Hei, sä oot Lily ?" Katsahdin äänen suuntaan ja kukas muukaan siinä oli kuin Selena. Siis Selena Gomez. Tuijotin tyttöä hetken miettien mistä tuo minut tunsi ennen kuin älysin vastata tervehdykseen, ilmeisesti aivoni olivat totaallisesti lakanneet yhteistyöstä kanssani.
" Ööm... hei.Selena? Ja joo oon Lily. " 
" Kiva että sä toivuit, en usko, että sä huomasit, mutta kävin katsomassa sua siellä sairaalassa. " Suuni oli loksahtaa auki. Tyttö joka tuskin minua tunsikaan, oli käynyt katsomassa minua, kun olin maannut puolikuolleena tiedostamatta mitään.
" Ai... kiva, ja en huomannut " Virnistin. Samassa selitys Selenan vierailulle sairaallassa selvisi kun Justin asteli odotustilaan tytön silmät suorastaan sädehti. Katsoin Justinia ja tuon kasvoilla oli samanlainen ilme ja tunsin oloni ehkä hiukan ulkopuoliseksi.
" Heei Justin, miten uuden biisin kanssa menee? " 
" Ihan hyvin. " Tuo vastasi ja kävelimme ulos studiolta, tai no minä vain seurasin perässä kuuntelematta yhtään mitään, koska en ymmärtänyt alkuunkaan mistä puhuttiin. Ilmeisesti Justin oli jo varalta hankkinut jonkun korvaamaan minua, ollessani kidnapattuna. Ajatus oli suorastaa oksettava, enkä olisi halunnut uskoa pojasta sellaista. Korvaajani oli suoraan edessäni. Katsoin Selenaa hetken. Tyttö oli kaunis, avoin, rehellinen ja eli samassa maailmassa kuin Justin. Ravistelin päätäni, ennen kuin mielikuvitus karkaisi kokonaan hallinnastani. Ei Justin tekisi niin, eihän?
 
Istuin elokuvateatterissa Justin vierelläni katsomassa elokuvaamme. Jokainen kosketus, joka näkyi valkokankaalla sai mieleeni kipeitä muistoja. Siksi en ehkä pystynyt nauttimaan elokuvan katsomisesta niin paljon kuin olisin normaaliolosuhteissa pystynyt. En pystynyt keskittymään elokuvaan ajatusten laukatessa villisti päässäni. Mitä minä sanoisin pojalle? Miten tuo reagoisi? Mikä tämä Selena juttu oli? Huokaisin ja näin sivusilmällä Justinin vilkaisevan minua kysyvästi. Kohautin vain olkiani ja yritin keskittyä elokuvaan. Kun se lopulta päättyi lopputeksteihin Justin sipaisi poskeani olin kiljaista, mutta purin huultani. Luulin, että poika ei huomannut asiaa, mutta kun pääsimme uteliaiden silmäparien ja ylimääräisten korvien ulkopuolelle tuo pysäytti minut ja katsoi minua suoraan silmiin. Tiesin, etten voisi valehdella yhtään enempää..
" Lily... " Tuo aloitti ja minä etsin epätoivoisesti pakotietä, mutta sitä ei ollut.
" Mikä sulla on? Oot ollu ihan omituinen siitä.. kidnappauksesta lähtien... mitä siellä tapahtu ? " Tuijotin Justinin ruskeita silmiä. Nuo silmät katsoivat minua takaisin huolestuneesti.
" Jotain kauheaa... " Kuiskasin irroittamatta katsettani tuon silmistä.
" Sä voit puhua mulle mistä vain...." 
" Mä tiiän... mutta..." Emmin huultani purren.
" Mutta?" 
" Tää on jotain mihin sanat ei riitä..." Huokaisin ja äänettömät kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Justin hätääntyi, eikä oikein näyttänyt tietävän mitä tuon pitäisi tehdä. Minulle riitti, että poika seisoi siinä edessäni kuuntelemassa.
" Niinkö paha ? " Tuo kysyi hiljaa ja minä nyökkäsin. Hiljaisesti sanoin ne sanat: ”Se raiskas mut” kääntäen sitten katseeni maahan. 
" Lily.." Tuo huokaisi ja minun teki mieli paeta jonnekkin kauas.
" Ei sillä ole väliä Justin. Se vain, että mä ehkä tarviin taukoa tai jotain " 
" Miksi ? " Justin kysyi nopeasti ja vaativasti. Poika näytti hyvin huolestuneelta enkä tiennyt mitä minun olisi pitänyt sanoa.
" Mä tarviin aikaa... " 
" Mutta mä oon sun tukenas ja Lily, mä en koskaan ikinä voisi tehdä mitään sellasta sulle. Mä en pystyis elää itseni kanssa. " Vältin katsomasta tuota silmiin, ettei pojan silmien omituinen ehkä vähän pelottavakin voima saisi minua perumaan sanojani.
" Mä tiiän sen, mutta.." En tiennyt miten jatkaa lausetta. Pääni löi tyhjää ja tuntui siltä kun sydämeni olisi lakannut lyömästä. Olin romahtaa korttitalon lailla.
" Okei. Mä ymmärrän. Jos näin on susta parempi niin, sitten mä suostun, mutta " Poika empi hetken katsoen sitten mua palavasti. " Lily, tarkoitathan sä tauolla niinku taukoa, että tää ei oo lopullisesti ohi ?" 
" Justin. Mä en vois elää ilman sua. " Pieni hymynpoikanen nousi suupieliini sanoessani nuo sanat. Justin vaikutti ilmiselvästi helpottuneelta ja me palattiin takaisin muiden luokse kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, paitsi että olimme enää ystäviä. Kukaan ei silti huomannut mitään outoa, mikä säästi minut turhilta kysymyksiltä.
 
Oli sateinen päivä ja Justin oli taas studiolla tekemässä uusia biisejä. Minä olin jäänyt talolle pakkailemaan tavaroitani. Lentoni takaisin kotiin lähtisi illalla. Oloni oli kieltämättä haikea ja masentunut. En halunnut takaisin kotiin katselemaan Joshuan naamaa taas moneksi kuukaudeksi. Kyllästyin pakkaamiseen jo parissa minuutissa, minä kun en erityisemmin perustanut pakkaamisesta ja hetken mielijohteesta päätin mennä Justinin huoneeseen. Sänky oli pedattu ja huone oli muutenkn siisti. Kävelin työpöydän viereen, jonka päällä oli avonainen lehtiö. Huomasin lyijykynällä ja hienolla käsialalla kirjoitettua tekstiä. Jälki oli hento, mutta silti tarpeeksi vahva näkyäkseen. Uteliaisuuttani minä tietenkin luin sen:
 
 
You’ve got that smile,
That only heaven can make.
I pray to God everyday,
That you keep that smile.
 
you are my dream,
There’s not a thing I won’t do.
I’ll give my life up for you,
Cos you are my dream.
 
Hymyilin ja käännyin sitten Justinin sähköistä pianoa kohden. Pianon koskettimilla oli hieman pölyä, mistä päättelin pojan olevan aika kiireinen soittaakseen kovin usein täällä. Laitoin pianon päälle ja sormet sen koskettimille sulkien silmäni hetkeksi upoten omaan maailmaani. Sen jälkeen aloin soittamaan päästäni jotain melodiaa ja hetken sitä soitettuani päätin käyttää hyväkseni sitä, että olin yksin talossa.
 
Skies are crying, i am watching catching teardrops in my hand
Only silence, as it´s ending like we never had a chance
Do you have to make me feel like there´s nothing left of me?
 
Unohdin kaiken muun laulaessani. Kaikki sanat vain tulivat suoraan sydämestäni. En keksinyt niitä valmiiksi, ajattelin vain niiden merkitystä ja yritin parhaani mukaan kuvailla tätä tunnetilaa.
 
You can take everything i have
You can break everything i am
Like i´m made of glass, Like i´m made of paper
Go on and try to tear me down, i will be rising from the ground
Like a Scyscraper, Like a skyscraper
 
Justin
 
Olin täysin uuvuksissa ja ehkä hieman alakuloinenkin. Lily halusi pitää taukoa, ehkä otin sen liian raskaasti, kysehän oli tytön mukaan vain tauosta, mutta entä jos... Lakkasin ajattelemasta, koska jo pelkästään ajatus Lilyn menettämisestä tuntui kauhealta. Päätin keskittyä kivempiin asioihin kuten siihen, että olin suunnitellut Lilylle hienon yllätyksen. Scooter ajoi talon eteen ja avasi minulle ulko-oven. 
" Kiitos, hei kuule sustahan voisi tulla oikein hyvä.." Olin sanomassa ovimies, mutta managerini laittoi sormensa huulilleen, sen merkiksi, että minun piti olla hiljaa. Katsoin tuota kulmat kurtussa.
" Mitä ? "
" Kuuntele. Tyttöhän osaa laulaa.." Olin täysin pudonnut kärryiltä, mutta pääsin takaisin kärryille, kun kuuntelin yläkerrasta, ilmeisesti huoneestani, kantautuvaa ääntä. Scooter oli haltioitunut ja minä en pystynyt edes räpäyttämään silmiäni. Lily lauloi ja kauniisti lauloikin. Luikin Scooterin ohi yläkertaan, kuitenkin niin hiljaa, ettei tyttö kuullut, tosin tuo taisi olla tällähetkellä niin täydellisesti keskittynyt laulamiseensa, ettei olisi kuullut vaikka pommi olisi ammuttu. Sellainen tunne valtasi minut joskus, kun lauloin. Kun viimeinen nuotti jäi värisemään ilmaan laulusta, joka oli täynnä tunnetta ja lahjakkuutta, avasin oven ja hymyilin leveästi. Lily punastui varmaan hiusjuuriaan myöten.
" Kuulitko sä sen? " Tuo kysyi ja minä vain nyökkäsin. 
" Mikset sä kertonu, että osaat laulaa? Mitä muuta osaat? Lentää ? " Virnistelin ja Lily naurahti kepeästi.
" Hahhah Justin, tosi hauskaa." 
Hetken päästä Scooter ryntäsi huoneeseen ja kyseli kaikennäköistä Lilyn laulajanurasta, jota tuon kertoman mukaan ei ollut, lukuunottamatta konsertteja koulussa. Tyttö ei ollut koskaan käynyt missään laulutunneilla ja osasi vain kourallisen nuotteja pianosta. Kun Scooter oli jo varmaan tuhannen kerran sanonut kuinka mahtava laulu äskeinen sävelmä oli tuo passitti tytön takaisin pakkaamaan. Sitten minäkin palasin todellisuuteen ja huomasin, että tälle päivälle oli vielä paljon tehtävää, esimerkiksi Lilyn yllätys. 
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com