Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

I´m not like the others
 

Justin
 
Heräsin herätyskellon vaativaan pirinään . Aivan kuin olisin vasta laittanut silmäni kiinni. En ollut saanut unta, koska en saanut rauhaa ajatuksiltani. Lilyn sanat toistuivat kaikuna mielessäni enkä päässyt pakoon enään omia tunteitani, ne oli vain saanut mut kiinni. Ihan sama kuinka kauas yrittäisin juosta, ihan sama kuinka taistelisin vastaan, en voisi siltikään muuttaa sitä tosiasiaa, että halusin olla Lilylle enemmän kuin ystävä. 
Halusin olla ennenkaikkea se, jolle tyttö voisi kertoa kaiken. Se johon tuo voisi luottaa aina. Kokemuksesta tiesin, että tuollaisen tempun jälkeen, minkä Ashley oli tytölle eilisen kertomuksen mukaan tehnyt, tarvittiin aikaa luottamuksen rakentamiseksi. Ehkä Lily oli luovuttanut, mutta mä en luovuttaisi. Lilyllä oli kultainen sydän: Hän kärsi mielummin itse kuin aiheutti kenellekkään muulle kärsimystä. Piti omat ongelmat sisällään, mutta kuunteli toisten ongelmat ja otti ne taakakseen omien ongelmiensa lisäksi. Siinä oli järkevin syy sille, miksi tyttö oli niin hankala saada puhumaan mistään.
" Justin! Hinaa itsesi heti keittiöön tai et saa aamupalaa ollenkaan... " Scooter uhkaili oveni takana. Voihkaisten nousin ja lähdin keittiötä kohti. Ilmeisesti äitini ja Scooter oli jossain välissä eksyneet talolle, missä ikinä he sitten olivat olleetkaan. Kukaan muu kuin äitini ei tietääkseni osannut kokata...tai no osasihan Ryan munakkaan tehdä, mutta kuka halusi ottaa räjähdys riskin ja päästää kauhukaksikon, eli Ryanin ja Chazin keittiöön? Ajatuksenakin tuo oli pelottava, joten olin aika onnekas, että äitini oli tullut mukaan. Miksi hän ei olisi tullut? Hän tuki mua aina kaikessa. Hyvässä, mutta myös pahassa ja vaikka olen mokaillut joskus ihan kunnolla, hän ei silti ole koskaan kääntänyt mulle selkäänsä. 
" Huomenta.. nukuitko hyvin, näytät vähän väsyneeltä? " Äitini huikkasi hellan ääreltä. Katseeni oli kuitenkin kiinnittynyt Lilyyn, joka laski katseensa lautaseensa samantien kun tulin huoneeseen.
" Ääh... kyll mä tästä piristyn.. mitäs tänään on ohjelmassa muuten?" Istahdin Lilyä vastapäätä puisen ruokapöydän ääreen, joka oli täytetty leivillä, juustoilla, mehuilla, maidoilla ja muilla ruokaan liittyvillä. Keskityin ottamaan itselleni aamupalaa samalla kun Scooter, joka oli kuullut kysymykseni selitti päivän ohjelmaa, joka sisälsi ensimmäisen kohtauksen treenaamista ja kuvaamista, sekä tutustumista kohtaukseen kaksi, jota harjoiteltaisiin ja kuvattaisiin huomenna. Lily ei sanonut sanaakaan, ellei Scooter tai joku muu kysynyt jotain.
 Mikä veti tuon noin hiljaiseksi? Eilinen keskustelummeko? 
Katsoin varovasti tuon suuntaan ja sain tytön kiinni katselemasta mua. Samantien kun loin katse kontaktin hän rikkoi sen kääntymällä katselemaan ikkunasta ulos. Luuliko Lily, että en halunnut puhua hänelle, tai se, että hän halusi olla vain ystäväni, loukkasi mua jotenkin? Pakko myöntää kyllä se kirpas, mutta vain siksi, koska suoraan nenäni edessä oli tuollainen aarre ja tuo aarre oli tietenkin sellainen ketä en voisi saada. Siitä tiesin, ettei tyttö ollut mun maineen tai rahojen perässä, niinkuin varmaan moni muu olisi. Päätin tuoda puhevälit takaisin. Lilyn ja mun välit oli olleet niin vaivattomat ennen eilistä.
" Onko toiveita täksi päiväksi? " Kysyin ja katselin tytön reaktiota. Lily käänsi hitaasti katseensa muhun ja kohautti olkiaan. 
" Hienoa, sit me voitas kattoa tänäänkin joku leffa, mutta tällä kertaa mä yritän olla ninjailematta. " Yritin murtaa meidän välissä olevaa seinää, mutta se oli hankalaa.
" Ninjailematta? Justin mikä juttu mulla on mennyt ohi? " Äitni pisti väliin naurahtaen. 
" No tuota mä vähän niinkuin sukelsin taidokkaasti popparikulhoon eilen..." 
 
Juttelimme niitä näitä ja Lily alkoi hitaasti puhua mun kans taas. Mikä ihme oli saanut tytön noin varuilleen? Mitä mä olin tehny väärin? Okei... ehkä se eilinen kädestä pitäminen oli vähän liikaa, mutta se vaikutti vain niin luonnolliselta, etten edes ajatellut sitä sen paremmin.
Syötyämme päätin, että meidän pitäis selvittää koko juttu tänään. Ei nyt, koska meillä ei olisi aikaa siihen, mutta ehkä illalla.
 
Lily
 
" Chelsea.. " Esittäydyin roolini mukaisesti Justinille. Kättely osuus teki tiukkaa. Olin vain niin herkkä kosketukselle, varsinkin Justinin, että oli hankalaa pitää ajatukseni koossa ja tässä hetkessä kun kosketus toi muistoja menneestä, jonka olisin halunnut vain unohtaa.
" Justin" Poika sanoi ja ojensi kätensä. Mä tartuin siihen puristin sitä hellästi.
" Poikki ! " Ohjaaja huusi pelastaen, mut romahdukselta.  Jatkoimme ensimmäisen kohtauksen kuvaamista vielä parituntia, kunnes se oli valmis. Sen jälkeen siirryimme harjoittelemaan kohtausta kaksi. Luin käsikirjoitusta läpi. Se sisälsi kohtauksen jonka tiesin teettävän ongelmia, mun piti lähteä Justinin seuralaiseksi joihinkin juhliin ja rakastua siihen.  Kohtaus kaksi ei oikeastaan ollut muuten niin paha. Kolmonen oli sitäkin pahempi. Justin ja mä jouduttaisiin tanssimaan... lähekkäin...aivan kuin käsikirjoituskin yrittäisi saada mut tekemään virheen taas.
 
Kun lopulta olin selvinnyt päivästä yllättävän hyvin, vaikka olimmekin jo harjoitelleet kolmoskohtausta ja sitä tanssimista, heittäydyin sängylleni huokaisten. Miten mä ikinä pysyisin salaamaan Justinilta sen, että aloin olla jo vaarallisen lähellä ihastumista, kun tuo luki mua kuin avointa kirjaa? En halunnut tuntea sitä mitä tunsin, mutta ilmeisesti sillä ei ollut väliä halusinko vai enkö. Ehkä halusin vaan taas pilata kaiken ja tehdä itsestäni vielä enemmän haavoittuvan kuin jo olin. Vihasin Joshuaa koko ajan enemmän, mutta samalla rakastin poikaa yhä. Pystyikö tosiaan rakastamaan ja vihaamaan samaan aikaan yhtä ihmistä? Pystyikö rakastamaan kahta yhtä-aikaa ja samalla vihaamaan toista niistä kahdesta? Olin solmussa ja tiesin, että mun pitäis vaan päästää Joshuasta irti tai se vetäis mut mukanaan pohjalle.
Justin taas oli kuin unelmaa ja unelmaa ei voi rakastaa, koska unelmat, ne ei kestä. Kylmät väreet kulkivat koko kehoni läpi. Pystyin vertaamaan tätä tilannetta vain yhdellä vertaus kuvalla.
Kävelin jään päällä ja vaikka kokeilin kepillä jäätä, en voisi koskaan tietää särkyykö se altani. Olin kulkenut jo liian kauas rannasta ja kun katsoi rantaan päin, näkyi siellä täällä avantoja joihin olin jo pudonnut. Nyt vain odotin seuraavaa, toivoen, että ehkä sitä ei tulisikaan.
" Lily? "  Havahduin ajatuksistani ja katsoin ovelle päin. Justin nojasi oven karmiin kädet mustien farkkujen taskussa. Valkoinen paita päällään. Katselin poikaa hetken mietteliäästi, unohtaen, että tuo oli äsken kutsunut mua nimeltä. Nyt tässä, kun katselin poikaa ymmärsin miksi niin moni tyttö oli menettänyt hänelle sydämensä. Justin oli vastustamaton...vaarallisen vastustamaton...
" Lily? Ootko sä okei? " Ai niin... meidänhän piti katsoa se leffa Ryanin ja Chazin kans.
" Joo... mä tuun ihan kohta... niin mikä leffa se olikaan? " Sain kuin saikin taiottua naamalleni jonkun hymyn tapaisen sanojen virratessa suustani. Justin ei kuitenkaan vastannut vaan näytti vakavalta ja .. hermostuneelta?
" Justin? " Kysyin hiljaa, miettien halusinko oikeastaan tietää. Justin veti oven kiinni ja istui mun viereeni sängylle. Sydämeni oli taas syttynyt liekkeihin ja yritti paeta ties monettako kertaa.
" Lily... meidän pitää puhua..." Poika sanoi ja katsoi mua suoraan silmiin. Mistä oli kyse?
" ...Hyvä...on... p..puhutaan.. " Sain vaivoin sanotuksi. 
" Mä oon tosi tosi pahoillani eilisestä siis jos sait väärän kuvan ja näin... Ei ollut tarkoitus.. siis kun mä ymmärrän sen..." Justin puhui hiljaa katsoen mua koko ajan silmiin kuin varmistaakseen, että kuuntelin tarkasti.
" Ymmärrät... minkä? " En oikein saanut selkoa hämmentävästä keskustelustamme. En itseasiassa ollut selvillä mistään. En tiennyt yhtään mitä mun ois pitäny tehdä nyt muuta kuin istua tässä ja kuunnella.
" Sen että sä haluut olla vaan mun ystävä... et mitään muuta.. enkä mä muuta sulta vaadikaan, koska jotenkin mä oon saanu sellasen käsityksen, että pelkkä ystävyyskin on sulle jo aika kova ponnistus.." Justin selitti ja taas kerran säikähdin sitä kuinka paljon poika musta näki. Pystyi tulkitsemaan mua yhdestä lauseesta. Räpyttelin silmiäni, ettei petolliset kyyneleet rikkoisi itsehillinän rippeitä, jotka olivat parasta aikaa pettämässä. Mun kulissit olivat kaatumassa ja vielä pahempaa oli se, että Justin odotti mun sanovan jotain, mutta mitä mä voisin sanoa?
" Sä et oo kertonu kaikkea... siitä Ashleyn ja Joshuan jutusta. Enkä mä vaadi sua kertomaan, jos et itse halua. Se mitä mä haluan on , et sä tiiät voivas tulla aina puhumaan mulle, koska sitä varten ystävät ovat, eikä meidän tarvi miettii tulevaa, jos meidän välille tulee jotain nii sitten tulee.. jos ei niin ei. Mut yks asia... ois kiva saada tietää..." Justin rikkoi hiljaisuuden, joka oli hiipinyt välillemme kun en ollut pystynyt sanomaan mitään.
Enkä pystynyt kyllä vieläkään saamaan sanaa suustani joten nyökkäsin. 
" Satuttiko Joshua sua kuinka pahasti? " Justin kysyi. Mun piti miettiä hetken. Oikeastaan aika pitkänkin hetken. Sekunnit kuluivat ja mä mietin mistä aloittaisin. Justin oli käsittänyt väärin, ei Joshua mua lyönyt tai mitään. Melkein olisin toivonut jotain sellaista. Tuskin tuntisin mitään jos Joshua nyt ilmestyisi ja löisi mua sillä olin tunnoton. En siksi nähnyt estettä miksen kertoisi Justinille vastausta tuohon kysymykseen. Onnekseni löysin ääneni lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen jonka aikana kumpikin meistä vain tuijotti toista.
" Justin... ei ... ei Joshua koskaan lyönyt mua tai mitään sellaista... ehei... vaan... mä olin sille vaan pelinappula, jolla se pääsis lähemmäks Ashleytä..." En saanut sanoja yhdistetyksi mielessäni, että olisin voinut jatkaa kertomatta koko tarinaa, joten päätin kertoa kaiken.
" Mulle Joshua oli kaikki mitä mä halusin, syy miksi mä jaksoin joka päivä kävellä kouluun, mutta.. mä olin sille samaa kuin kaikille edellisillekin. Vain lelu... ja lopulta vain ilmaa. "
Lopetettuani Justin oli edelleen hiljaa. Oliko tuo nukahtanut istualleen?
" Lily...mä.. oon tosi pahoillani ... " Tuijotin Justinia ihmeissäni. Miksi hän oli pahoillaan? Eihän Justin ollut tehnyt mitään väärää mulle? 
" Miksi? Miksi sä oot pahoillas? Et sä oo tehny mulle mitään väärää, päin vastoin, oikeastaan oon sulle kiitollisuuden velas varmaan loppuelämäni, koska.. ilman sua.." Lopetin siihen. En voinut jatkaa lausetta loppuun, koska silloin kulissit romahtaisivat totaallisesti ja keskustelu kääntyisi väärille raiteille. Justin kuitenkin odotti, että jatkoin. 
Samassa joku koputti oveeni ja avasi sen. Chaz ja Ryan kurkisti ovelta virnuillen.
" Hmph.. eipä tarvinnu kaukaa Justinia ettiä..." Chaz tokaisi. 
" Tulkaa jo tai jäätte paitsi leffasta !" Ryan virnisteli. Justin huokaisi ilmiselvästi hieman ärsyyntyneenä, koska ilmeisesti pojalla olisi ollut vielä jotain sanottavaa. Nousin ylös ja kävelin olohuoneeseen poikien seuratessa perässä.
Ihmettelin minne Pattie ja Scooter olivat taas hävinneet. Kai niillä oli jotain suunnitelmia Justinin varalle.
 
Justin
 
Kun leffa oli loppu, odotin tilaisuutta saada puhua Lilylle kahden kesken, mutta tyttö häipyi nopeasti yläkertaan ilmoittaen menevänsä nukkumaan. 
" Justin... tuota....Onko sulla ja Lilyllä jotain.. juttua? " Ryan kysyi vakavasti. Katsoin parhaita ystäviäni ja mietin itsekin samaa kysymystä.
" En mä oikein tiedä voiko tätä jutuksi sanoa.. miten nii? " 
" No... siis te vaikutatte tosi läheisiltä ja sit... ku... en tiiä teissä on vaa jotain ja mite se Lilyki kattoo sua... ja näkisitpä ittes... " Chaz selitti. En jaksanut puhua enää vakavia, tai vastailla kysymyksiin joihin en tiennyt vastausta. 
" Äääh, Ryan mitä sä oot sekoittanu Chazin Kokikseen? Äijähän puhuu ihan sekavia? " Nauroin. Chaz tönäisi mua leikillään Ryanin nauraessa vieressä. 
" Ei mutta ihan oikeasti Justin ! " Ryan totes ja nyt sitten kumpikin katsoi mua vaativasti. Chaz ja Ryan oli mun parhaita kavereita, joten kyllä ne huomas heti jos jotakin oli meneillään.
" Hyvä on hyvä on.. Antaudun.. me ollaan Lilyn kans vaa kavereita, mutta siis... " Hain kiivaasti oikeita sanoja, mutta en löytänyt. En osannut kuvailla tätä juttua, koska en käsittänyt sitä itsekään.
" Sä oot iskeny silmäs siihen ! " Chaz lopetti lauseen puolestani. 
" En mä.."
" Älä yritä Justin. Et osaa valehella kuin Scooterille ja äidilles, koska ne on semmosia vanhoja höppänöitä, joten älä yritä samaa sun parhaisii kavereihis ! " Ryan virnuili ja sitten näimme seuraavaksi Scooterin olohuoneessa äitini kanssa.
" Ketkä oli vanhoja höppänöitä ? " Scooter kysyi, muka uhkaavan kuuloisena. Hupsista Ryan tuliko sanottua jotakin vähän liian lujalla äänellä.
" Ei ketkään. " Ryan sanoi kiireesti ja Chaz remahti nauramaan. Mullakin oli kieltämättä pokassa pidättelemistä. 
" Pojat kannattais teidänkin varmaan mennä nukkumaan.. Lily ilmeisesti meni jo... " Äitini oli aina yhtä huolehtivainen... oltiin sitten kotona tai matkoilla, yksin tai kaveriporukassa. Mä nyökkäsin loikkien poikien kans yläkertaan ja sitten omaan huoneeseeni. 
 
Suljin oven ja avasin ajatukseni. Yritin tiivistää ongelman: Olin ehkä vähän ihastunut Lilyyn, mutta tuo halusi olla vain ystäviä, ei mitään sen enempää. Tiesin kyllä, ettei kaikki tytöt halunneet seurustella Supertähden kanssa, mutta oliko Lilyn pakko olla juuri yksi niistä? 
Tää oli mun tuuria. Täydellinen tyttö, täydellinen tilaisuus, mutta hupsista.. charmi ei tepsi. Aloin miettimään Chazin sanoja ja yhdistelin Lilyn sanoja Chazin sanoihin. En tiedä miten lopulta tulin tähän tulokseen, mutta äskeinen olettamukseni oli ihan väärin.
Ei se johtunut siitä, etteikö Lily pitäisi musta, se johtui siitä Joshuasta tai mistä lie, mutta miten mä todistaisin, että oon erilainen tytölle, joka on täydellisesti hajalla?
 
Lily
 
Kuulin kuinka Justinin huoneen ovi sulkeutui ja taloon laskeutui syvä hiljaisuus. Olin salakuunellut Chazin, Ryanin ja Justinin keskutelua. Oliko Justin oikeasti ihastunut muhun, vai heittikö Chaz ja Ryan tapansa mukaan läppää? 
Kyse ei enään ollut siitä ettenkö haluaisi seurustella Justinin kanssa, vaan siitä, että en pystynyt sellaiseen. Otin päiväkirjani, uskollisen ystäväni ja annoin kynän lentää:
 
Mun on pakko yrittää, maksoi mitä maksoi,
Ihan sama vaika putoaisin jäihin, koska mitä menetettävää mulla enään on?
Oon jo menettänyt kaiken mahdollisen.. Ehkä tuun katumaan tätä, mutta en pysty pitää yksin yhtä seinää pystys jos loput on kaatumassa päälle... Joten antaa mennä vain... 
Ei muhun voi sattua tän enempää, koska elävänä tän lähemmäs kuolemaa ei pääse.
Kirjoitin vielä pari riviä, laitoin sitten päiväkirjan pöydälleni sängyn viereen. Suljin silmäni ja nukahdin.
 
" Hei Vera !" Hihkaisin puhelimeen, kun kuvaukset olivat ohi ja mulla oli kerrankin aikaa soittaa uudelle parhaalle ystävälleni. Vera halusi heti tietää kaiken mahdollisen ja kerroinkin aika pitkästi kaiken mitä olin viimepäivinä tehnyt. Sain toki kuulla, miten kotipuolessa meni ja tunsin oloni paljon paremmaksi lopetettuani puhelun.
" Lily ! " Joku huusi mun nimeä. Ääni oli mulle tuntematon, mutta kun käännyin katsomaan huutajaa näin tutun ihmisen. Se oli Kristen. Tyttö, joka oli ollut pelaamassa lentopalloa mun ja poikien kans rannalla.
" Hei Kristen ! " Tervehdin tyttöä takaisin. 
" Kuule, mä ajattelin pyytää sua vaikka shoppailee mun kans... siis jos sulla ei oo mitään muuta? Luulis, että kolmen jätkän seurassa tulee hulluksi, mutta kyllä sä näytät hyvin voivan ! " Kristen sanoi hymyillen koko hammas rivistöllään. En nähnyt syytä kieltäytyä, joten ilmoitin Scooterille mitä olin tekemässä ja lähdin tuon mukaan.
 
Justin
 
" Missä Lily on ? " Kysyin Scooterilta päästyämme talolle kun olin tehnyt viimeisen haastattelun tälle päivälle. 
" Meni ostoksille Kristenin kanssa.. tekee sille tyttö raukalle hyvää, kun joutuu kestämään teitä kolmea.." Pyöritin silmiäni Scooterille, aina tyttöjen puolella...
Olin menossa omaan huoneeseeni, mutta matkalla huomasin, että Lilyn huoneen ovi oli auki. Tää on niin väärin, sun pitäs kääntyä Justin nyt heti. Mitä sä teet? Yritin käännyttää itseäni astuessani ovesta sisään. Kukaan ei ole näkemässä, joten mitä haittaa? Ja niin voitin väittelyn itseäni vastaan ja katselin ympärilleni Lilyn huoneessa.
Löysin pari valokuvaa. Katselin päälimmäisenä olevaa. Siinä oli Lily pienenä ehkä noin kaksivuotiaana yhdessä jonkun toisen tytön kanssa. Käänsin kuvan ympäri ja sen takana oli teksti: Ashley<3 Me luvattiin, et me pysytään ystävinä ikuisesti, mutta se ikuisuus ei kestänyt.
Seuraava kuva oli repeytynyt ylä-osasta. Siinä oli Lily jonkun pojan käsivarsilla onnellisena hymyillen. Poikakin hymyili ja katsoi Lilyä. En olisi tarvinnut takana olevaa tekstiä pojan tunnistamiseen, mutta sinne oli kirjoitettu muutakin kuin vain pojan nimi: 
Joshua... Sä jätit mut seisomaan yksin, et tuhonnu vaan mun sydäntä, koska se ei ois riittäny sulle.. sä tuhosit koko mun elämän...
 
Laskin kuvat takaisin siitä mistä ne otinkin ja kävelin tytön sängyn viereen ja huomasin päiväkirjan.  En saisi tehdä tätä, mutta mun oli pakko. Nostin päiväkirjan varovasti istuen Lilyn sängylle. Aloitin ihan viimeisimmästä sivusta.
 
Mun on pakko yrittää, maksoi mitä maksoi,
Ihan sama vaika putoaisin jäihin, koska mitä menetettävää mulla enään on?
Oon jo menettänyt kaiken mahdollisen.. Ehkä tuun katumaan tätä, mutta en pysty pitää yksin yhtä seinää pystys jos loput on kaatumassa päälle... Joten antaa mennä vain... 
Ei muhun voi sattua tän enempää, koska elävänä tän lähemmäs kuolemaa ei pääse.
Miten mä voin pitää nää mun kulissit pystyssä, jos toinen lukee mua kuin avointa kirjaa? Toisaalta, elämä on pelkkää näytelmää. Jossain vaiheessa palaa takaisin todellisuuteen.
Jospa mun olis aika irrottautua hetkeksi todellisuudesta? En tiiä onko hyvä idea ihastua Justiniin, mutta niin kuin jo sanoin, mitä menetettävää enään on?
 
Olin keskittynyt lukemaan niin hartaasti, etten ollut havahtunut ulko-oven kolahdukseen. Havahduin vasta sitten kun kuulin askelia portaikossa.
Voi hitto... Lily... Laitoin päiväkijan kiireesti takaisin ja avasin huoneen oven nähdäkseni Lilyn kasvot senttien päästä omistani.
" Ööm... Justin mitä sä teet tuota mun huoneessa? "
 
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com