Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

No more mistakes
 
 
" Miten nämä vuorosanat voi ikinä muistaa? " Voihkaisin itsekseni lukiessani isoa paperi nippua.
Okei. Siinä oli kaikki vuorosanani koko elokuvassa, mutta silti. Yksi kohtauskin tuntui mahdottomalta. Tänään ei kuvattu vaan harjoiteltiin kohtausta numero yksi.
" Helposti. Kun ajattelet sanoja ja itse kohtausta..." 
Katsoin Justinia ihmeissäni. En edes ollut huomannut, että tuo oli istunut viereeni pienelle sohvalle hallin aulaan. Kuvasimme koko elokuvan hallissa, jonne vaihdoimme vain lavasteita. Toki jotain pikkuisia kohtauksia kuvattiin ulkona. Ajatukseni karkasivat vähemmän mukaville raiteille katsoessani Justinin silmiä. Joten päätin turvautua vitsailuun.
" Voisitko vähän selventää? Niin, että tyhmempikin ymmärtää..."
Justin väläytti valloittavan hymynsä ja olin oikeasti kuolla siihen paikkaan, koska sydämeni yritti karata ulos rinnastani.
"No. Kun ajattelet kohtausta niin huomaat, että sanat ovat niin loogisia kohtaukseen nähden, että ne tulevat kuin luonnostaan." 
" Vau Justin. En tiennytkään, että olet noinkin viisas. " Sanoin sarkastisesti. Kyllähän olin tuota jo yrittänyt, eikä se toiminut sen paremminkaan kuin vuorosanojen pänttääminen. Vastaukseksi poika tökkäsi mua kylkeen.
" Älä ! Ei Justin ! " Huudahdin, mutta se oli jo myöhäistä.
Poika oli löytänyt herkän kohtani ja käytti sitä hyväkseen. Ennen kuin ehditte kuvitella mitään epärealistista niin antakaa kun selvennän.
Justin kutitti mua ja mä nauroin hysteerisesti saaden tuonkin nauramaan.
 
Justin
 
Olimme harjoitelleet ensimmäistä kohtausta monta tuntia putkeen, vaikka se sisälsi vain sen, että tapasin Lilyn tai siis Chelsean kahvilassa ja tarjosin tuolle kahvit. Eikä mun kiireet toki siihen loppuneet. Mun piti tämän elokuvan ohessa elää supertähdenkin elämää. Hoitaa kaikki haastattelut ja sen sellaiset konserteista puhumattakaan.
 
Lopulta kun pääsin takaisin talolle, jonka Scooter oli vuokrannut, mieleni teki nukahtaa seisaalleni, mutta haistoin jotain hyvää. Seurasin tuoksua keittiön kautta olohuoneeseen kuin huumattu ja näin Lilyn, Chazin ja Ryanin katsomassa jotain leffaa todella keskittyneesti.
Popparikulho, joka tuoksui eteiseen asti, oli Lilyn sylissä ja viattomasti kurottauduin ottamaan kourallisen, mutta yllätyksekseni tyttö oli aseistettu itsepuolustuksella ja sohvan yli kurkotuksen sijaan lensin suoraan Lilyn syliin tuon tönäistessä kättäni.
No.. se niistä poppareista sitten.
" Mitä sä puuhaat Justin? Näyttää aika tuota..." Chaz nauroi.
Tunsin Lilyn nauravan samalla kun yritin epätoivoisesti kömpiä pois tuon sylistä, mutta olin jumissa.
" Mä yritin vain liittyä seuraan huomaamattomasti... " Virnistelin.
" Tääkö on sun versio huomaamattomuudesta? Mitä muuta osaat kuin laulaa ja hyökätä viattomien ihmisten kimppuun, jotka yrittävät katsoa elokuvaa? " Lily sanoi sarkastisesti katsoen mua. Mä katsoin tyttöä takaisin ja naseva vastaus katosi samantien muiden ajatusten mukana. Lily oli kaunis. Ainakin tällähetkellä kun näin hänen kasvonsa yläpuolellani. Siniset silmät, jotka suorastaan sädehtivät tällähetkellä. Sitten tuo ihana hymy. Niin lähellä, mutta silti kaukana...
" Vaikka ja mitä " Sanoin pienen hiljaisuuden jälkeen, jonka aikana olin onnistunut palauttamaan itseni takaisin maanpinnalle ja kokoamaan ajatukseni. Kierähdin lattialle. Se oli ainoa vaihtoehto päästä pois Lilyn päältä. 
" Joopa joo ! " Lily nauroi. 
" Lily, etkö tienny... Justin muuttuu supermieheksi... aina... unissaan.. " Ryan nauroi. Nuo kaksi ne aina jaksoi vääntää läppää joka asiasta...
Nousin ylös lattialta ja istuin tytön viereen ottaen lattialta kulhon, jossa oli vielä jäljellä osa poppareista. Ne loput koristivat lattiaa.
 
Leffan loputtua päätimme pelata pullonpyöritystä, vaikka Lily sitä vastustikin.
Sain kuitenkin tytön suostumaan nopeasti, koska uhkasin kutittaa häntä taas.
Chaz pyöritti pulloa ja se osoitti mua.
" Totuus vai tehtävä? " Tuo kysyi vaativasti. 
" Totuus... "  Vastasin . Se oli kivuttomin valinta, tai niin ainakin luulin.
" Okei Justin. Peruskysymys. Ootko iskeny silmäs johonkuhun?"
" Äääh. Chaz toi on niin kulunut kysymys... et keksis parempaa?"
Chaz pudisteli päätään. " Älä yritä väistää kysymystä !"
" En mä yritä väistää... siis kun tota... "
Sen sanottuani Chaz näytti siltä kuin lamppu olisi syttynyt tuon aivoissa. Kyllä. Ihme tapahtui Chaz oivalsi jotain...
" Ahaaa. Jäit kiinni Justin. Kuka se on ? Tunnetaanko me se ? "
..Tai sitten ei.
" En mä niin sanonut ! " 
" Myönnä !"
" En! "
" Myönnä! "
Huokaisin. " No hyvä on... ehkä on ehkä ei. " Tuohon vastaukseen Chazin piti tyytyä, koska en itsekkään tiennyt sen paremmin. Chaz tuijotti mua hetken, mutta onneksi antoi periksi.  Pyöräytin pulloa ja se osui Lilyyn. Katsoin tuota virnistellen. Olin huomaavinani, että...Lily punastui? Se taas herätti paljon kysymyksiä.
" Totuus vai tehtävä? " Kysyin toivoen, että tyttö valitsisi totuuden.
Lily mietti hetken ennen kuin vastasi päättäväisesti: " Totuus "
" Keneen sä oot iskeny silmäs? Jos siis ees oot. " 
Tyttö näytti katuvalta ja katseli lattiaa.
" Mä haluun sittenkin tehtävän.. ."
" Hahaaaa... sullaki siis on joku kiikarissa. " Virnuilin ja tuo hymyili mulle takaisin, mutta joku näytti olevan pielessä. Hymy oli heikko ja kuoli nopeasti tuon huulille.
" Ette te tunne sitä... "
Jotenkin mun sydän vajos kun tajusin...niin mitä? Etten ollut se johon Lily oli iskeny silmänsä? Luulinko todella, että Lily voisi pitää musta parin viikon jälkeen? Mähän olin vaan mokaillu ja vaikka meillä olikin ollut tosi kivaa viime päivinä.. ei se tarkoittanu, et se ois tai.. mä oisin vai.. 
Yhtäkkiä en ollut enää varma mitä mä tunsin. Joten keskityin takaisin Lilyn vastaukseen ja päätin miettiä myöhemmin tätä juttua.
" No sittenhän sä voit kertoo sen nimen. " Chaz sanoi.
Lily pudisti päätään näyttäen surulliselta. Sain sellaisen vaikutelman, ettei tyttö oikeasti halunnut avautua asiasta. En tiennyt miksi tai mitä oli tapahtunut, mutta halusin saada siitä selvää. Mieleeni palasi päiväkirja, joka Lilyltä oli tippunut laukun hihnan katketessa. Lily oli rakastunut johonkuhun. Ilmeisesti se joku ei rakastanut Lilyä takaisin.
Auts. Kurja juttu. Ajattelin.
" Hei... ei sun tarvi kertoo jos et haluu... " Sanoin myötätuntoisesti, mikä ilmeisesti yllätti tytön, sillä tämä katsoi mua ihmeissään ja samalla kiitollisena.
Pelasimme vielä pari kierrosta ja meillä oli oikeastaan aika hauskaa.-Saimme Ryanin tunnustamaan, että tuo oli ihastunut Kristeniin- jonka jälkeen päätimme lähteä nukkumaan. Mä jäin kuitenkin istumaan olohuoneeseen sohvalle sen jälkeen kun olin siivonnut popparit lattialta. Scooter ei ilmeisesti ollut tulossa talolle yöksi. Minne lie sekin eksynyt.
" Mitä ihmettä sä tääl vielä istut? " Käännyin katsomaan äänen suuntaan.
Lily käveli viereeni sohvalle ja istahti siihen.
" Mietin asioita. "  Vastasin. Lily puri huultaan kuin haluaisi sanoa jotakin.
Kohotin toista kulmaani ja katsoin tuota merkitsevästi.
" Mitä.. ." Lily kysyi, esittäen viatonta.
" Kyll sä tiiät. Sä haluat kertoo jotain..." Sanojani seurasi huokaisu ja pitkä hiljaisuus. Odotin, että Lily saisi sanottua asiansa, mitä ikinä se sitten koskikin. 
Mietin viime päiviä. Tarkoitin viime päivillä, eilistä ja toissapäiväistä päivää.
Olinko huomannut tytössä jotain erilaista? Mitään mikä voisi paljastaa mulle, mitä tuo yritti nyt sanoa? En muistanut mitään muuta kuin sen, että Lily oli ollut vähän etäinen.
" Äh.. ei mitään..." Lily huokaisi lopulta ja oli nousemassa ylös, mutta vedin tuon takaisin istumaan.
" Jokin on huonosti. Mikä? En ehkä osaa aina kuunella, ja oon idiootti joskus tai okei aika usein, mutta voit silti kertoo mulle "  Sanoin hiljaa. Tarkoitin joka ikistä sanaa, koska olin huomannut jo alusta asti, että jokin oli vialla, mutta en vieläkään tiennyt, mikä. Okei. Nyt oletin sen koskevan henkilöä, jota Lily rakasti ja joka ei rakastanut häntä takaisin, mutta se oli vain arvaus.
" Aika pelottavaa..." Lily sanoi ja mä hämmästyin, koska odotin jotain aivan toisenlaista vastausta.
" Mikä? "
" No se, että luet mua kuin kirjaa Justin ! " Tyttö voihkaisi ja katseli valkoisia seiniä. Selvästi välttäen katse kontaktia kanssani. Mietin tytön sanoja ja tottahan se oli.
Luin aina hänen ilmeitään ja eleitään, koska halusin tietää mikä oli vialla. Toisaalta, mun ei pitäisi edes välittää...
" Totta, mutta mikä on vialla? Mä oon miettiny sitä jo siitä asti ku me tavattiin ekan kerran. " Myönsin varovasti pitäen katseeni Lilyssä, joka edelleen katseli kaikkea muuta mielummin kuin mua. En kuitenkaan antanut sen häiritä.
" Ei mikään kaikki on..." 
Keskeytin kiireesti. " Älä sano, että hyvin, koska selvästikään ei ole. Mä näin sun päiväkirjan kannen ja sitten se miten sä tänään reagoit siihen mun kysymykseen... "
Lily katsoi vihdoinkin mua suoraan silmiin. Kadotin kaikki sanat samantien.
" Et sä ymmärtäis... " Tytön ääni vapisi hiukan. En tienny miksi, mutta yhtäkkiä mulle tuli halu koskettaa Lilyä. Niinpä nostin toisen käteni ja sipaisin tuon poskea varovasti. Se tuntui silkiltä sormieni alla saaden sormenpääni kihelmöimään. Aivan kuin olisin saanut sähköiskun.
" Yritä " Vaadin.
" Justin... " Lily huokaisi ja sulki silmänsä rikkoen katsekontaktin. " Mä en pysty tähän. " 
Sanat yllättivät mut. Enkä ymmärtänyt mistä tyttö nyt puhui. Laskin käteni tuon kädelle. " Pystyt jos yrität. Mä oon täs ja kuuntelen. Antaa tulla nyt vaan. "
 
Lily
 
Pojan koskettaessa mua, mulle tuli pakkomielteinen tunne päästä pois. Aivan kuin en voisi hengittää ja tiesin, että se johtui vain Joshuasta ja pelosta. En pelännyt Justinia, pelkäsin vain niitä tunteita joita poika herätti mussa, koska kun viimeksi annoin periksi ei käynyt hyvin. 
Syvällä mun sydämessä, olisin halunnut halata poikaa ja itkeä. Mun piti kuitenkin ryhdistäytyä, koska enhän mä tiennyt miten Justin siihen suhtautuisi.
" Miks sä ees välität? " Kysyin yhtäkkiä, vaikka ajattelin ihan toisenlaista kysymystä.
" En mä tiiä... ehkä siks, koska oot mun ystävä... ja ystävät välittää toisistaan... " Mieleeni palasi Ashley. Ystävät välittävät toisistaan, niin varmaan joo. 
" Niinhän sen luulis menevän... " Tokaisin tajuamatta, että saisin vain lisäkysymyksiä. Miten Justin näki mun läpi, vaikka ei tosiasiassa ollut tuntenut mua edes kovin kauan? 
" Luulis? Miten niin? "
 Huokaisin ja aloin kertoa Ashleystä ja sitten kerroin koko tilanteen paitsi jätin pois sen osan johon kuului se tosiasia, että rakastin Joshuaa vieläkin. Sen myöntäminen Justinille, ei tuntunut kovin hyvältä idealta. Ehkä siksi, että Justin oli poika. 
" Auts... " Oli kaikki mitä Justin sai sanottua kertomukseni jälkeen. Tuon käsi yhä lepäsi omani päällä ja sai mut varuilleni. Se oli vaistomainen reaktio.
" Mun pitäs varmaan mennä..." Nousin ylös ja luulin Justinin vetävän kätensä pois kuin muistavan, että unohti sen käteni päälle, mutta ei. Tuo nousi yhtä-aikaa pitäen kädestäni yhä kiinni. Sydämeni yritti taas paeta, mutta yritin pitää sen aisoissa yhdessä muiden tuntemuksien kanssa, joita Justinin kosketus sai aikaan.
" Justin... sähän sanoit.. et mä oon sun ystäväs? " Aloitin sen keskustelun, jota en olisi halunnut käydä, varsinkaan Justinin kanssa.
" Joo... mitä siitä ?" Tuo kysyi irrottamatta kättään omastani. En tajunnut miksen itse päästänyt irti? Tuntui kuin käteni olisi muurattu, enkä pystynyt liikauttamaan sormeanikaan. 
" Tää kuulostaa varmasti tosi vainoharhaiselta ja tyhmältä, mutta... siis.. musta se on mahtavaa et sä oot mun ystävä, koska sä oot mukava ja huumorintajuinen... sä ymmärrät mua paremmin kuin kukaan muu, mut mä haluan... olla vaan sun ystäväs... en mitään muuta.. " Sain vaivoin sanotuksi ja sillä sekunnilla Justinin ote kädestäni irtosi. Mulle tuli huono omatunto. Aivan kuin oisin loukannut pojan tunteita äskeisellä, vaikka eihän Justinilla ollut tunteita mua kohtaan. Eihän? Sehän tästä vielä puuttuisi.
" Sori.... Mä ymmärrän... " Niine sanoineen poika katosi yläkertaan. Kuulin syvän huokauksen jota seurasi hiljainen oven kolahdus kun Justin meni huoneeseensa.
Mä jäin hetkeksi seisoskelemaan olohuoneeseen. Sydämeni oli vieläkin ylikierroksilla ja käteni tärisivät unohtamatta perhosia, jotka lentelivät vatsassani.
Suljin silmäni. Olin ehkä onnistunut valehtelemaan Justinille, mutta en itselleni. Justin vaikutti erilaiselta kuin Joshua, mutta en voinut tietää pitikö se paikkansa. Työntäisikö tuokin mut pois elämästään huomatessaan, etten olekkaan mikään ihmeellinen? Luultavasti. 
Siksi näin oli parempi. Minä salaisin tunteeni, jos niitä nyt voisi siksi kutsua ja Justin ei koskaan tuntisi mitään. Vain ystäviä ei enempää, eikä vähempää. 
Sammutin valot olohuoneesta ja kapusin kierreportaita pitkin yläkertaan huoneeseeni.
Heittäydyin selälleni sängylleni ja katselin valkoista kattoa. En voisi antaa näille tunteille valtaa, koska siinä kävisi luultavasti samallalailla kuin Joshuan kanssa, tai sitten onnistuisin satuttamaan vain Justinia epävarmuudellani. Enkä halunnut sitä. Halusin kaikista vähiten rakastua poikaan, koska se ei vain toimisi. Siitä ei vain tulisi yhtään mitään muuta kuin kyyneleitä ja lisää repeämiä sydämeen, joka oli valmiiksikin täysin hajalla. Minä olin täysin hajalla. Se oli vain karu totuus, jonka jouduin kohtaamaan. En ollut valmis mihinkään ystävyyttä suurempaan nyt, enkä ehkä koskaan.
En halunnut tehdä enempää virheitä, mutta olin jo melkein tänään tehnyt sen pahimman virheen minkä voisin:
Antaa itseni rakastua tai edes ihastua Justiniin. 
En enään pysynyt ajatusteni tai tunteideni kärryillä, joten päätin avautua päiväkirjalleni. Siinä syy miksi edes vaivauduin kirjoittamaan päiväkirjaa. Pitäkää tyhmänä jos haluatte, mutta se oli ainoa tapa saada itse selvää tunteistani ja pystyin purkamaan tunteitani sille aina, eikä se koskaan tuomitsisi minua mistään. Päiväkirjoissa oli vain yksi huono puoli. Ne säilyttivät muistot, myös ne jotka olisit mielelläsi unohtanut.
 
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com