Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

You Can´t Win if you dont play



"Seuraava!" 
Kuului ääni jota seurasi jonon liikkuminen eteenpäin. Hitaasti kylläkin.
Olin menossa koekuvauksiin, jossa oli mahdollisuutena päästä näyttelemään pääosaa Justinin kanssa.Kyllä.
Justin Bieberin. 
Katsoessani ympärilleni huomasin, ettei teksti ollut jäänyt huomaamatta, vaikka se oli kirjoitettukin aika pienellä fontilla mainokseen. Suurin osa onnensa kokeilijoista koostui Justinin faneista. Ei sillä ettenkö olisi pitänyt hänen musiikistaan. Pidin siitä varsinkin sanoista. Ne antoivat minulle toivoa, ettei koko maailma olisi täynnä Joshuan kaltaisia idiootteja. Mutta se oli silti vain ripaus toivoa.Kokemuksesta tiesin, ettei sekään loppujen lopuksi ollut paljoa.
 
Kävin vielä läpi kohtauksen parikymmentätuhatta kertaa mielessäni. Halusin tämän roolin. Tämä ei todellakaan ollut tapaistani. En yleensä mennyt mukaan tämmöisiin.Miksi nyt sitten menin?
En tiedä. Olen kai niin epätoivoinen Joshuan takia, että yritän mitä vain etten joudu viettämään kesää täällä ja sitäpaitsi koekuvauksissa käytettävä kohtaus sopii minulle kuin nakutettu.
"Seuraava!" 
Keräsin rohkeuteni ja astuin huoneeseen.Se paljastui suureksi saliksi. Katsomossa oli paikkoja vaikka kuinka paljon, mutta ne olivat tyhjiä. Lukuunottamatta tietenkin tuomareita ihan eturivissä papereineen.
Nousin lavalle, joka oli lavastettu siten, että seisoessasi lavalla näytti siltä, että seisoisit talon katolla.Takaseinänä oli tumma taivas, jossa oli tähtiä, sekä pari koreampaa rakennusta ja horisontissa kaupunkia. Lattialle oli laitettu koroke, joka näytti sivusta katsottuna ihan pilvenpiirtäjältä.Eli olin siis pilvenpiirtäjän katolla. Mikä ei tullut yllätyksenä, koska kohtauksessa seisonkin pilvenpiirtäjän katolla valmiina hyppäämään alas. Kieltämättä lavastus oli hieno. Se sai minut melkein uskomaankin, että olin jossain korkealla. Huomasin sen siitä, että huimaus iski noustessani korokkeelle. Pelkään korkeita paikkoja.
Varsinkin sellaisia joista voi pudota.
Vedin syvään henkeä ja yritin pysyä tolpillani.
Ei kovin lupaava alku.
Joku henkilökunnasta tarkensi minulle vielä pikaisesti mitä tulisi tapahtumaan ja kuuntelin ohjeet tarkasti. Minun piti siis esittää todella epätoivoista. Helppo homma, koska sitähän minä oikeastaan olinkin.
"Aloittakaa olkaa hyvät!"
Nyökkäsin ja vedin henkeä rauhoittuakseni. Sitten aloitin kohtauksen.
 
Kävelin pilvenpiirtäjän reunalle. Toisin sanoen kävelin korokkeen oikeaan reunaan tuijottamaan mattoa, jossa oli kuva kaupungista ylhäältä päin kuvattuna ja se näytti ihan siltä kuin olisin oikeasti korkealla, joten rooliin oli helppo mukautua. Olen luonnostaan vähän dramaattinen persoona, joten purin huultani nostin katseeni ylös ja laitoin silmät kiinni.
"Älä tee sitä Chelsea" Kuulin Justinin äänen takanani. Moni fani oli varmaan seonnut tässä kohtaa.
"Anna minulle yksikin hyvä syy Justin" Sanoin.
Pakko myöntää, melkein sanoin Joshua. Ehkä pystyin sopeutumaan hahmooni liikaakin.
"Koska en halua sinun tekevän sitä" Justin sanoi. 
En ollut koskaan kuullut Justinin näyttelylahjoista ja ne yllättivät minut.
Miten hän pystyi olemaan noin täydellinen? Hän osasi laulaa, näytellä ja valloittaa joka ikisen tytön pelkällä katseella. Kateus olisi varmaan tässä kohtaa hyvä ilmaisu. Minä hymähdin.
"Ei ole tarpeeksi hyvä." 
Kuulin Justinin tulevan lähemmäksi.
"Katuisit sitä. Ihan varmasti. Kaikki kääntyy parhain päin."
"Ei riitä" Muistin vuorosanani ja astuin yhden askeleen lähemmäs reunaa.
"Minä rakastan sinua!" Justin huudahti hätääntyneesti.
Mieleeni tuli Joshua ja koko kohtaus oli niin herkkä, että se sai väkisinkin kyyneleet silmiini, mutta ne tekivät oikeastaan tätä kohtausta todellisemmaksi. Unohdin ulkopuoliset ja keskityin täysin tähän hetkeen. Käännyin Justinia kohden. Katsomaan hänen täydellisiä kasvojaan ja ruskeita silmiään.
Näin niissä vain Joshuan.
"Mistä tiedän, että tarkoitat mitä sanot?" Kuuluivat seuraavat vuorosanani.
 
Justin
 
"Mistä tiedät, että tarkoitat mitä sanot?" 
Tuo tyttö-kuka sitten hän ikinä olikin- osasi näytellä. Ero edellisiin oli huomattava. Jos mäkin huomasin sen niin  varmaan huomasi tuomaritkin.
Pystyin näyttelemään rennosti ja uskottavasti, koska kaikki tuntui niin oikealta. Sitten tuli aika viedä kohtaus loppuun. Napata tuntematon tyttö syliin. 
Ihmeekseni se onnistui yhtä hyvin kuin koko kohtaus ja kun päästin tytön otteestani ohjaajan huutaessa poikki, tyttö jopa päästi irti ja käveli vähän matkan päähän minusta. Vastoin odotuksiani. Niin moni näistä kokelaista oli ollut fanejani,  en väitä ettei hän olisi, vaan tarkoitin enemmänkin sitä , että hän ei takertunut kiinni minuun ja seonnut. Voisin lyödä vaikka vetoa, että Kenny oli koko kohtauksen ajan lähistöllä ja nyt totesi sen aivan tarpeettomaksi. Hän kun oli niin sanotusti henkivartijani. Hymy levisi huulilleni aplodien saattelemana.
"Hienoa. Kerrassaan upeaa neiti Bennet." Tuomari totesi.
"Pidän tavastasi mukautua rooliisi." Toinen jatkoi.
"Lilyhän nimesi oli?" Kolmas sanoi.
Tyttö nyökkäsi. Lily.... Kaunis nimi kauniille tytölle. Mieleni teki sanoa normaali flirtti repliikkini, mutta jätin väliin.
" Ilmoitamme tuloksista kunhan nämä koekuvaukset ovat ohi, mutta luulempa, että.."
Minä keskeytin. Paha tapa. Tiedetään, mutta oli vähän pakko.
"Anteeksi nyt, mut tuota. Miksette vain voi valita häntä jo nyt? Mua ei ees innosta käydä kohtausta uudelleen, koska Lilyn" Katsoin häntä varmistaakseni, että se oli hänen nimensä ja hän nyökkäsi.
" Kanssa kohtaus sujui niin loistavasti ja suorastaan haluan hänet pääosaan."
"Mutta Justin... asia on niin, että ulkona on vielä jonollinen..." Erica, ainoa nainen kolmesta tuomarista yritti.
Tälläkertaa Lily keskeytti hänet.
"Itseasiassa... minä olen viimeinen."
Hymyilin leveämmin.
"Eli voitte kertoa hänelle jo nyt että hän saa pääosan!" Naurahdin.
"Justin. Tuo oli minun repliikkini!"  Erica sanoi naurahtaen. Nauroin ja  käännyin sitten katsomaan Lilyä. Tytön silmät olivat siniset ja mieleni olisi tehnyt katsoa niitä pitempään, mutta tuo käänsi katseensa pois hämmentyneen oloisena. Hieman nolostuneena katsoin itsekin muualle. Hienoa Justin, ystävällisen ja mukavan ensivaikutelman vaihdoit sittenkin idioottimaiseen ja hämmentävään tuijotukseen. Kerrassaan upeaa. Soimasin itseäni.
"Neiti Bennet" Erica aloitti. "Toivottavasti ymmärrätte, että tämä vie koko kesälomasi ja ehkä jopa yli kesälomasi. Oletko valmis uhraamaan vapaa-aikaasi?"
Lily ei epäröinyt vaan nyökytti päätään päättäväisesti.
"Missä kuvaukset pidetään?" Lily kysyi.
"Suurimmaksi osaksi Floridassa. Joitain pienempiä kohtauksia tehdään täällä."
Henkeäsalpaava hymy ilmestyi tytön kasvoille. Aivan kuin hän olisi iloinen päästessään pois New Yorkista? Okei, nyt ei ole minkään salapoliisi leikin aika. Ajattelin. Hyvästelin tytön hetken juteltuani hänen kanssaan roolista. Aloittaisimme ensiviikolla. Menin majapaikkaani, joka sijaitsi aikalailla New Yorkin laitamilla. Oleskelin siellä Chazin, Ryanin, Scooterin ja äitini kanssa. Muu henkilökunta yöpyi jossain muualla. Hyppäsin Chazin viereen mustalle sohvalle.
"Mite meni?" Chaz aloitti."Oliko kuumia mimmejä?" 
Pyöritin silmiäni. Normaali Chaz.
"Hyvin meni. Saatii pääosaanki näin nopeesti tyttö. Ja mitä kuumiin tulee, niin riippuu millasia sä pidät kuumina... mun mielestä siellä oli ainaki pari..." 
"No sellasia joilla on i..."
"Ei tarvitse yleistää Chaz. En haluu ehkä tietääkkään." Nauroin ja Chaz löi mua sohvatyynyllä.
"Mitäs te kaks teette?" Ryan sanoi tullessaan olohuoneeseen.
" Täs yritän udella Justinin tyttöystävästä." Chaz pamautti.
Mun teki mieli hakata päätä seinää. 
"uuuu Justin!" Ryan ulvoi.
Heitin Ryania tyynyllä.
" Voi kiitti kamalasti Chaz. Ikävä tuottaa pettymys mut mulla ei oo tyttöystävää." 
Pojat nauroi tietenkin uskomatta sanaakaan.
"No näkeehän sen sokeaki, et jotain kivaa siel oli. Tulit tänne semmonen hymy naamallas, et kuvittelin jo vaikka mitä!" Chaz sanoi.
Naurahdin. 
"Chaz, aivojen käyttö ei ole kiellettyä...." Ryan nauroi.
" Ryan unohdit, ettei Chaz omista aivoja.." Liityin Ryaniin.
Chaz katsoi meitä muka todella murhaavalla ilmeellä ja me vaan naurettiin lisää.
" Niin tai sitten omistaa, mutta käyttö-ohjeet on hukassa!" Ryan pamautti.
Vatsalihaksiini sattui kaikesta nauramisesta ja lopulta koko homma päättyi siihen, että mä ja Ryan juostiin pakoon Chazia ympäri taloa.
 
Lily
 
"Saitko sä sen osan?" Vera kysyi. Me oltiin rannalla ottamassa aurinkoa.
Tyydyin vain nyökkäämään.
"Oikeasti? Vähänkö mahtavaa? Sä pääset leffaan JUSTIN BIEBERIN kanssa?!"
Vera huudahti. Se sai mut hymyilemään ja nyökkäsin taas. Sitten näin jonkun, joka sai hymyn kuolemaan kasvoiltani. Aivan oikein. Joshua Blake tuli rannalle yhdessä Ashleyn kanssa. Ashley oli järkyttävän kaunis pinkkeine bikineineen, vaaleanruskeine hiuksineen jotka olivat kiharrettut ja ylettyivät vähän yli olkapäiden. Joshua otti paitansa pois ja sydämeni oli oikeasti pysähtyä.
Käänsin katseeni auringossa kiiltelevään järveen ja siellä oleviin uimareihin.
Hengitä Lily. Älä kuolaa. Nenän kautta sisään suun kautta ulos.
Suljin silmäni ja rauhoittuessani avasin ne taas. Katsoin Veraa, joka tuijotti mua ihmeissään.
"Tuota.. " Mitä tahansa Vera olikin sanomassa, joku keskeytti sen.
Katsoin niin tarkasti Ashleytä, joka juoksi parin muun tytön kanssa veteen, etten huomannut Joshuaa, joka oli kävellyt mun ja Veran luo.
" Katos, hei Lily" Joshua sanoi ja tuli suoraan eteeni.
Huokaisin. "Mitä haluut?" Kysyin.
"Aika moniaki asioita..." Poika vastasi virnistäen.
"Oikeesti. Oliko sulla asiaa?" 
Joshua katsoi mua virnistäen edelleen.
"Joo"
"No anna tulla sitten." Sanoin niin rauhallisesti kuin ikinä pystyin vaikka mieli ois tehnyt vetää poikaa turpaan niin lujaa kuin lähtee.
" Oot kuumapakkaus Lily."
Tuijotin Joshuaa. Oikeasti? Mikä tuota vaivasi? Nousin ylös vaikka tuntuikin, ettei jalkani kantaisi.
" Just joo. Mitä pelii sä oikein pelaat?" Siristin silmiäni ja katsoin tuota silmiin kysyessäni.
" En mitään. " Joshua sanoi viattomasti, virnuillen silti ja katsoen mua päästä varpaisiin.
" Anna olla Joshua. Sä valitsit Ashleyn ja sun täytyy elää valintas kans. Kaikkee mitä haluu ei voi saada." Kivahdin.
"Hmph. Luuleks sä et mä haluisin sut takas? "
" Ihan sama mulle mitä sä haluat musta. Et saa MITÄÄN. Äläkä yritä sanoo, ettet halua mitään musta. Sä suutelit mua siel naistenvessas ja oot koulus viimiset pariviikkoa meidä eron jälkee viskelly mulle noita sun toivottomia flirttailu ja isku yrityksiä. Säälittävää. Anna jo olla ja jätä mut rauhaan. KIITOS." 
Niine sanoine mä otin mun kamppeet ja lähdin Veran seuratessa perässä.
Joshua tuhahti ja lähti Ashleyn luokse, joka ei näyttäny kovin tyytyväiseltä.
Veran katse oli täynnä kysymyksiä, joihin tiesin, ettei mulla huvittaisi vastata.
"Mitä tuo oli Lily? Tehä erositte ja..." 
Minä kohautin olkiani. " Ei mitään hajua..."
Petolliset kyyneleet taas uhkasivat valua silmistäni. Vera oli tyrmistynyt. 
"Siis toi jätkähän vaa pelaa sun kans? Mikä idiootti oikeesti. Ooks sä kunnos?"
Mä vaan nyökkäsin ja hyvästelin sit Veran minkä jälkeen lähdin kävelee kotiin päin. Nyt mun tunteet oli ihan sekasin. Mitä Joshua oikein halusi? 
Kääntää veistä haavassa? Tehdä mut hulluksi? 
Pahinta oli, että rakastin Joshuaa vieläkin. Ehkä olin kajahtanut?
Mitä väliä. Kajahtanut tai ei silti ongelma oli ja pysyi.
 
©2018 Ripaus seikkailua, fantasiaa ja romantiikkaa - suntuubi.com